Heta ja Hilma

Kesälaitumille

2010-07-11T08:18:00.000-07:00

Elämä on pikku hiljaa palannut entisiin uomiinsa, pentujen lähdettyä. Hetan ja Hilman kesä on sujunut tähän asti valjastellen ja terassilla oleillen. Ulkona haluttaisiin olla koko ajan, ja tämä mielipide tuodaan ponnekkaasti esille, usein!

Huomenna olemme lähdössä viikon mökkilomalle Orivedelle, Talviaisiin. Olemme vuokranneet sieltä saarimökin, jossa kissatkin saisivat olla päivisin vapaammin ulkona. Hieman jännittää, kuinka loma sujuu kahden aktiivisen kissan kanssa. Saari on hehtaarin kokoinen, siellä ei ole muuta asutusta ja matkaa mantereelle on pari sataa metriä, joten uskoisin kissojen saaressa pysyvän.

Kynnet leikattiin tänään pitkällisen harkinnan jälkeen. Mietittiin pitkään, onko parempi, että on pitkät kynnet, niin eivät putoa puusta, vai että on lyhyet kynnet, siinä toivossa, etteivät edes niihin mäntyihin yritä.... Viikon päästä tiedetään, oliko tämä kynnet lyhyeksi hyvä idea, ja kuinka monta kertaa olemme joutuneet kutsumaan palokunnan ottamaan abyt puusta...

Luvassa on siis kuvia ja tarinaa mökkiviikosta, toivottavasti kuvissa ei ole paljon palomiehiä!

Pennut lensivät pesästä

2010-06-04T21:30:00.000-07:00

Viimeisetkin pennut lensivät sitten pesästä eilen. Chilihän lähti jo muutama viikko sitten, Martta viikko sitten ja viimein Ninja ja Leona eilen. Tässä viimeisten viikkojen aikana on ollut niin paljon kaikkea, että blogi-päivitykset ei ole olleet ihan ensimmäisenä tehtävälistalla. Viime sunnuntaista asti meitä on vaivannut todella raju vatsatauti, jonka takia Ninja ja Leonakin pääsi vasta eilen koteihinsa.

Hilma ja Heta on vielä vähän pahoinvoivia, Hilma oksensi vielä tänäkin aamuna. Se on jo viides vuorokausi sairastelua silläkin. Toivotaan, että päästään pian normaaliin päiväjärjestykseen ja saadaan vielä jonain päivänä matotkin takaisin lattiaan, puhtaina.

Kaikille pennuille löytyi ihanat kodit, ja suuri ilo oli se, että Pia löysi Marttalle sijoituskodin, joten tulevaisuudessa on odotettavissa pentuja siltä taholta, jos kaikki menee hyvin. Heta on todella onnellinen, kun viimeisetkin pienet lähtivät, se oli melko kypsä jo niihin. Hilma on oma entinen itsensä, se ei ole kaivannut pentuja mitenkään, mikä on luonnollista, koska nehän oli jo 17-viikkoisia. Eli kaikki hyvin, kun vielä saadaan kissojen mahat kuntoon.

Hilma ja Heta mahtuivat jo vierekkäin nukkumaankin ja leikkivät keskenään, kun hetaa kovin hermostuneet pennut poistuivat. Toivottavasti tämä hyvä kehitys jatkuu, pelättiin välillä vähän, että tyttöjen välit on poikki pysyvästi.

Nyt nautitaan valjastelukeleistä ja lapsenhoitovapaasta kesästä!

Pieni beige tehtävä

2010-04-25T03:29:00.000-07:00

Geisha ja Gina, eli Martta ja Ninja oli helppo erottaa toisistaan tähän asti, mutta nyt, kun Ninjan pennun pyöreys alkaa karista, on tehtävä välillä vaikea. Kunnon valossa niitten turkin sävyero erottaa ne toisistaan, mutta sähkövalossa ne näyttää juostessaan ihan saman värisiltäkin.

Tässä neidit yhteiskuvassa, erotatteko kumpi on kumpi ;-) ?

Kyllähän se korvista ja ilmeestä on helppo, kun niitä katselee joka päivä, mutta kun ne on liikkeellä, on se mullekin vaikeaa.

Kawaii Gina

2010-04-16T03:38:00.000-07:00

Pentueen kuopus on Kawaii Gina eli Ninja. Ninja oli todella pikkuinen syntyessään (55g) ja tästä syystä sitä ei juuri laskettu silmistä kahden ensimmäisen viikon aikana. Samoin kuin Leona siskonsa Ninja oli myös osittain ihan karvaton rääpäle. Pelottavan pienestä alusta huolimatta Ninjasta on kehittynyt terve kissa-neiti! Ninja muuttaa uuteen kotiinsa Pirkkalaan touko-kesäkuun vaihteessa.

Ninjalla on kaunis beige turkki, joka on hieman kylmä väriltään ja taittuu jossain valaistuksessa hopeaan. Tästä Ninja saikin nimensä Gina, joka tarkoittaa hopeista. Ninjalla on hyvät piirteet, kaunis ja lempeä ilme ja isot korvat. Turkki on väriltään hyvin tasainen nykyään ja tickingiä on alkanut näkymään. Silmät ovat muutosvaiheessa, väri on siniharmaa. Korvat ovat aavistuksen korkealla, mutta erittäin elegantit, niinkuin koko kissa, joten näyttelyuralle ei kyllä ole mitään esteitä. Ninja suorittaakin ensi esiintymisensä PIROKin toukokuun näyttelyssä sunnuntaina.

Ninja on myös ollut helppo pentu, loukkaantumisestaan huolimatta. Se on oppinut vaivatta syömään ja vessalaatikolle. Kaikki liha kelpaa, teollisia ruokia Ninjakin vierastaa vähän, eikä oikein tykkää vielä raksuistakaan. Muutkin kissan taidot; palvelusväen hyppyytys, ja oman tahdon läpi saaminen on aika hyvin hallussa ;-)

Vaikka Ninja on hyvin lempeä ja naisellisen herttainen olemukseltaan, on se myös ihan armottoman kova koheltaja. Niinpä se putosikin muutamia viikkoja sitten kiipeilypuusta ja loukkasi etutassunsa aika pahasti. Eläinlääkärireissu onneksi toi helpottavan tiedon; ei murtumia ja Ninja onkin toipunut hyvin putoamisesta. Luulisi, että se olisi oppinut varovaiseksi.... Hurjasti se edelleen temmeltää ja painii siskojen kanssa, ilman mitään tietoa varomisesta.

Ninjan lempiharrastukset ovat: paperien repiminen ja myttääminen, aamulehden pureskelu, lehtisurffaus, kiipeily, riehuminen, painimatsit siskojen kanssa ja hiirujen metsästys. Sylissä on tosi kiva olla ja ihmisten touhut kiinnostaa kovasti muutenkin.

Kawaii Geiko

2010-04-13T23:45:00.000-07:00

Kolmantena maailmaan ponnisti Kawaii Geiko a.k.a Leona (ent. Pipsa), ja sen pieni paino sai minut pelkäämään pahinta (58g). Pieni punainen taistelija oli osittain karvaton, pienet vaaleanpunaiset raajat olivat todella pikkiriikkiset. Ensimmäiset pari viikkoa meillä sitten menikin aika tiiviisti pentulaatikon vieressä pentuja (varsinkin Leonaa ja vielä pienempää siskoaan Ninjaa) tissille nostellen. Kova oli elämänhalu ja tahto Leonassa heti alusta alkaen, emolla riitti maitoa ja Leona söi!

On ihanaa nähdä, miten reipas ja terve kissanalku Leonasta on varttunut! Alkuunsa se oli arka ja varovainen, nyt se on rohkaistunut ja on todella reipas. Siinä on vähän diivan elkeitä, se miukuu herkästi huomiota saadakseen. Leonan luonteessa on jotain villiä ja vilkasta, sekä rakastavaa ja lempeää. Leonasta Vaula saa kesäkuun alussa kotiinsa todella rakastavan lemmikin!

Leona on olemukseltaan eteerisen kaunis ja sillä on hyvin herkät piirteet. Turkki on kauniin lämpimän punainen, mutta vielä vähän pörröinen pentuturkki. Raitoja on pikkuisen, mutta osa on jo tasoittunut. Muutaman viikon ikäisenä sillä oli aika selkeä rengas kaulassa, mutta se on katkennut ja pienentynyt. Korvat ovat isot ja melko alhaalla. Geiko-nimi kuvaakin erinomaisesti Leonaa. Kiotossa Geishoja kutsutaan Geikoiksi, eli tässä pentueessa on siis oikeastaan kaksi geishaa. Leona on myös viehkeä kuin aito japanilainen geisha.

Leonaa on helppo käsitellä ja se on mielellään sylissä, tietysti juuri niin kauan kuin itse haluaa;) Se on alkanut itsenäistymään ja viihtyy ajoittain ihan omassa rauhassaankin. Leikkeihin se osallistuu suurella riemulla. Sillä, kuten isosiskolla Geishallakin, on ollut hyvin tervettä harkintaa, eikä se olekaan onnistunut loukkaamaan itseään, kuten vallattomammat Ninja ja Chili.

Tällä viikolla Leona on mieltynyt kovasti keitettyyn seitiin, ja herättyään se ryntääkin heti keittiöön ja pienellä äänellään tiukkana maukuu kalaa! Ja heti! Ja kyllä se sitten maistuukin, kun sitä saa.

Leona on muutenkin aika puhelias nykyään. Se on saanut meidät käskytettyä pikkuäänellään nin, että heti me rynnätään katsomaan, kun hänen korkeutensa vähän miukaisee...Hyvä Leona!

Tänä aamuna Leona saatteli mua aamutoimilla, se istui vessassa pörröisellä matolla mun edessä, kun istuin pöntönreunalla kihartamassa hiuksia. Siinä se killitti mua rakastavasti isoilla silmillään, kehräsi ihan kauheasti ja polki sitä mattoa rytmikkäästi, kuin olisi tissillä ollut... aika liikuttava tapaus! Leona muutenkin alkaa heti kehräämään kun sitä koskee, ihmisrakas pikkukissu kun on!

Lempipuuhaa on: pienten hiirulelujen metsästys, palvelusväen juoksutus ;-) , söpöily, veikistely ja keikistely sekä yhteiset leikit siskojen kanssa. Lehtisurffaus ja paperin repiminen on tosi nastaa!

Lähipäivinä vuorossa Kawaii Gina, eli Ninja! Uusia kuviakin on otettu, laitetaan esille, kun ehditään. Kaikki varmaan ymmärtää, aika kuluu niin nopsasti pentujen touhuja seuraillessa, ettei sitä meinaa muuta ehtiä tekemään ;-)

Kawaii Guu

2010-04-13T23:25:00.000-07:00

Kawaii Guu a.k.a Chili syntyi pentueen hyvänä kakkosena. Se oli tiitteränä tissillä ja pienestä syntymäpainostaan (75g) huolimatta kasvoi kovaa tahtia. Chili on ollut koko ajan pari päivää kehityksessä siskojaan edellä, se lähti ensimmäisenä liikkeelle ja alkoi ekana myös syömään kiinteää ruokaa. Chili on ollut alkuun hieman uhkarohkea (ja on vähän vieläkin) joten se on muutaman kerran pudonnut kunnolla, loukaten vähän itseään. Näistä pienistä kolhuista se on selviytynyt parin päivän ontumisilla reippaasti touhottaen. Pari päivää sitten Chili pääsi ruokapöydälle ja yritti hypätä sieltä reippaan 1,5 metrin matkaa tuoliin. Pläts, se putosi mahalleen lattialle, mutta pikkuisen päätään pyöritellen jatkoi matkaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Reipas kissa!

Chilin koko olemus on tavattoman valpas. Se on rohkein pennuista, ja tulee varmasti ystävystymään tulevan kotinsa kissojen ja koirien kanssa. Chili on menossa toukokuun puolivälin paikkeilla Turkuun Even luo. Eve tulee saamaan Chilistä ihanan seuralaisen! Chilin nimi Guu kuvaa sitä hyvin, se tarkoittaa ystävää, ja Chili onkin ollut huomattavan ystävällinen pienestä lähtien. Se nauttii silityksistä, sylissä ja vieressä olemisesta kovasti sekä on kiinnostunut kaikesta kodin toiminnasta. Chili muistuttaa luonteensa puolesta eniten emoaan Hilmaa, joka on suorastaan tyrmäävän rakastava ajoittain :-)

Chili on ollut helppo pentu alusta pitäen, sille sopii kaikki. Se on pennuista kaikkiruokaisin, mikä vaan uppoaa kun riehumisen jälkeen nälkä iskee.

Ulkonäöltään Chili on hurmaava riista, raitoja on vähän, mutta väri on hyvä. Turkki on vielä pentupörröinen, mutta tickingiä on alkanut ilmaantumaan jo kivasti. Korvat on kauniit ja niissä on pienet tupsut, mutta ne ovat hivenen korkealla. Tämä ei näyttelyttämistä estä, jos tuleva koti sitä haluaa. Chilin ilme on kaunis ja ennen kaikkea valpas ja vilkas viehättävällä tavalla. Chilin silmät ovat muuttamassa väriään, tällä hetkellä ne ovat lähinnä sinivihreän harmaat.

Chili on alkanut itsenäistymään ja nukuskelee välillä ihan yksikseenkin. Sinne yleensä nukahdetaan, mihin riehuminen päättyy.... Sen löytääkin usein olohuoneen pöydän alta, mistä on kiva vielä puoli tokkurassa seurailla talon touhuja.

Lempipuuhaa on: juokseminen, riehuminen, kiipeily (erityisesti ihmisten päällä kiipeily), sylissä istuminen, hiirujahdit ja leikkimieliset painit siskojen kanssa. Lehdillä surffaus on ihanaa! Tarkoittaa sitä, että etujalat laitetaan lattialle pudotetun mainoslehtisen päälle ja takajaloilla lykitään vauhtia!

Seuraavana esittelyyn on tulossa Kawaii Geiko, eli Leona (ent. Pipsa), ehkä jo huomenna!

Kawaii Geisha esittäytyy

2010-04-13T22:44:00.001-07:00

Ajattelin kirjoittaa pienet esittelyt kaikista pennuista, niin kauan kuin meillä on vielä ilo pitää niitä luonamme:-)

Aloitetaan sisarusparven vanhimmasta, Kawaii Geishasta (jota on myös Martaksi meillä kutsuttu). Geisha on ollut pentueen isoin alusta lähtien, vaikka senkään syntymäpaino (78g) ei ollut järin suuri, johtuen aikaisesta maailmaan tulosta. Geisha on kuitenkin ollut alusta asti terhakka tapaus, määrätietoisesti ja suurella innolla se on ollut aina ensimmäisenä tissillä. Geisha keskittyikin elopainon keräämiseen niin innolla pentuna, että epäilin, pääseekö se koskaan liikkeelle pallomahansa kanssa.

Geisha oli kuitenkin hyvänä kakkosena liikkeellä sisaruksista ja se on karistanut lähes kokonaan pentupyöreytensä. Geisha on kaunis ja erittäin elegantti, sulokkaasti liikkuva hurmaaja. Nimi Geisha kuvaa sen olemusta erinomaisesti, siinä on jotain arvokasta, sulokasta ja itämaisen salaperäistä!

Turkki on lämpimän värinen ja tasainen väriltään. Ticking on hyvällä alulla ja turkki on jo melko silkkinen. Silmät ovat muuttumassa vauvasinisestä, tulevaa väriä on vielä vaikea sanoa, tällä hetkellä ne vaikuttavat sinivihreän harmaaruskeilta ;-) Korvat ovat suuret ja sijaitsevat alhaalla. Geishan ilme on kaunis. Näyttelykissaa haluava saisi Geishasta erinomaisen näyteltävän! PIROKin näyttelyssä toukokuussa lauantaina on Geishan ensimmäinen esiintyminen, pidetään tytölle peukkuja!

Geishaa ei ole vielä varattu, kasvattaja Pia sijoittaisi Geishan mielellään kotiin, jossa se voisi saada pennut! Kiinnostuneet, ilmoittautukaa (sarimsalonen@hotmail.com )!

Geishalla on itsenäinen ja päättäväinen luonne. Se ei ole mikään tahdoton lällykkä, mutta ei hirveä despoottikaan. Geishassa on juuri oikeassa suhteessa ihmisen parasta ystävää (kissa on ihmisen paras ystävä!) ja omaa tahtoa, sen kanssa ei tule aika pitkäksi! Geisha tulee kietomaan omistajansa viehkeän tassunsa ympärille ja siitä saa joku ihanan perheenjäsenen!

Kookkaimpana pentueesta Geisha koettaa ajoittain pomottaa sisaruksiaan (sekä äitiään ja tätiäkin), välillä siinä onnistuen, ja välillä kakkoseksi jääden. Se on peloton ja rohkea, mutta myös harkitsevainen. Tästä luonteenpiirteestä johtuen Geisha ei ole vielä pudonnut mistään ja loukannut itseään, toivotaan että harkinta jatkossakin pitää! Vauhti on kyllä kova, varsinkin yläkerran portaissa juostaan ja kovaa!

gfc

Lempipuuhat ovat: hiirun metsästys, sulkaleluille muriseminen ja cat fight -sessiot siskojen kanssa, sekä eleganteissa asennoissa loikoilu.Geisha katselee myös mielellään telkkaria, luonto-ohjelmat ja mainokset on suosittuja, mutta myös dokkarit kiinnostaa! Poseeraaminen valokuviin on myös mieluista. Geisha on alkanut viime aikoina viihtyä sylissä ja tykkää huomiosta.

Seuraavana esittelyvuorossa (luultavimmin huomenna) Kawaii Guu a.k.a Chili, pysykää kuulolla!

Pentupäivitystä

2010-03-31T22:10:00.000-07:00

Kyllä on lapsiperheen elämä kiireistä, kun en ole ehtinyt tännekään kirjoitella. Pitäkää silmällä tuota linkkiä, josta sentään noin viikon välein löytyy kuvia.

http://kawaii.1g.fi/kuvat/G-litter/

Pennut on sunnuntaina 9 viikkoisia, ja ihan mahdottomia touhuilemaan. Ninjan (ent. Hilppa) kanssa on ollut vähän epäonnea, se jouduttiin käyttämään eläinlääkärissä eilen. Ensin se loukkasi takatassunsa viikonloppuna, ja nyt etutassunsa eilen. Se takatassu parani ihan kivasti, mutta oli varmaan sen verran huono vielä, että putosi kiipeilypuusta ja jalka näytti siltä, että se murtui. Huusi ja itki eikä varannut sille. Seurailin muutamia tunteja, ja kun ei sitten käyttänyt kynsiään ollenkaan, pidin parhaana viedä sen kuvattavaksi. Onneksi murtumia ei läytynyt, tosin ortopedi sanoi, että on mahdollista, että sillä on murtuma kasvulinjoissa, joissa se näkyy vasta muutaman päivän viiveellä. Joten nyt sitten seuraillaan ja annetaan kipulääkettä. Ninja oli tosi reipas lääkärissä, kuvaaminenkin onnistui ilman rauhoitusta!

Viime yön kissaperhe sitten vietti karanteenissa saunaosastolla, jotta Ninja ei pääse kiipeämään ja loukkaamaan itseään. Nyt se ontuu, mutta liikkuu ihan ketterästi. Heta ei oikein tykännyt eilen Ninjan hajusta ja murisi ja sähisi kovasti. Tänään sama jatkui, kun kissat pääsi vapauteen. Nyt se on jo rauhoittunut ja oma itsensä.

Martta on päätetty antaa sijoitukseen, se onkin aivan ihastuttava tyttönen! Se samoin kuin Pipsa, jotka olivat arkoja alkuunsa, ovat rohkaistuneet ja reipastuneet hurjasti. Kaikilla kissuilla on mukavat luonteet, ne ovat reippaita ja rohkeita ja pitävät ihmisistä. Edes pölynimuri ei pelota, ja vieraat hyväksytään ongelmitta, myös lapset. Joten jos joku on aivan ihastuttavaa kissaa (sijoitus tai lemmikki) vailla, vielä koditta on Martta, ja ehkä Pipsa, josta on joku vähän kysellyt!

Ninja jää Tampereelle Marjutille ja Kerttu on menossa Turkuun Evelle.

Yritän olla aktiivisempi päivittelijä, jos vain kissalapset sen sallii. Mieluitenhan sitä viettää aikaansa pentujen touhuja katsellen, ei niinkään tietokoneen edessä istuen!

Pikku raskalit

2010-03-11T10:30:00.000-08:00

Lapsiperheessä pitää kiirettä, ei juuri ole ehtinyt blogia päivitellä. Kissat voi hyvin, juoksentelevat ympäriinsä ja kiipeilevät jo huonekalujen päällekin. Verhoissa roikutaan ja sähköjohtoja järsitään...

Laatikolle kissut oppi ongelmitta, oikeastaan opettamatta ihan itsekseen. Syöminen on hakusessa, vain Kerttu ja Hilppa syö kiinteää ruokaa, Pipsa juo vastiketta mutta Martta kieltäytyy kaikesta muusta kuin emonmaidosta. Kissuille tulee kuitenkin sunnuntaina jo 6 viikkoa ikää, joten kovasti toivoissa olisi, että oppisivat loputkin jo sen kiinteän ruuan syönnin.

Tässä Pipsa, joka on tällä hetkellä joukon arin ja puheliain.

Kerttu, joka on raisuin ja rohkein rämäpää. Hilma-emo tässä vahtii huolissaan, että mitä se Kerttu taas oikein kehittelee.

Martta ja Hilppa, suurin ja pienin pentu, joilla on reilu 100g painoeroa. Pienemmästä koosta huolimatta Hilppa tässä laittaa Marttaa järjestykseen.

Kerttu viihtyy sylissä, ainakin kiipeilemässä.

Lisää kuvia löytyy: http://kawaii.1g.fi/kuvat/G-litter/

3 viikkois-synttärit

2010-02-21T00:00:00.000-08:00

Kissanpennut ovat ehtineet kolmen viikon ikään. Tytöt kasvavat hyvin, tosin painonnousussa oli parin päivän tauko tällä viikolla. Tämä johtuu siitä, että Hilmalla alkoi juoksu pari päivää sitten ja se ennakoi sitä jo alkuviikosta olemalla melkoisen levoton. Pariin päivään sitä ei oikein kiinnostanut imetys, ja kun palvelusväki ei ollut päivällä kotona, se ilmeisesti kyttäsi naapuruston kolleja ikkunassa. Hilmalla on edelleen kova mouru päällä, mutta koska ollaan oltu perjantaista kotona, on se malttanut hoitaa pentuja hienosti, ja painot nousee taas kohisten.

Tässä muutama kuva:

Martta (G1-pentu)

Kerttu (G2)
Pipsa (G3)
Hilppa (G4)

Hilma on roudaillut ahkerasti pentuja yläkerrasta alakertaan, mutta tänä aamuna se ensimmäistä kertaa ryhtyi ihan oikeaan pentujen siirto-operaatioon. Se keräsi kaikki pennut olohuoneen matolle ja ryhtyi tarjoilemaan maitoa siinä. Olkkarissa on yksi pesä tarjolla, johon sitten siirsin pennut pois kylmältä lattialta, ja hoito jatkui siellä. Saas nähdä, siirtääkö se ne illalla takaisin yläkerran makkariin.

http://kawaii.1g.fi/kuvat/G-litter/ -sivulta löytyy paljon lisää pentukuvia!

Kuvia 5.2.

2010-02-10T22:11:00.000-08:00

Pikkukissat on nyt 12 päivää vanhoja. Silmät on auenneet melkein kaikilta kokonaan ja huomiseen mennessä ne on varmasti täysin auki kaikilta. Hilma pitää hyvää huolta poikasistaan, painot nousevat odotetusti. Ainoa harmin aihe on ajoittainen tiheä pentujen roudaaminen, Hilma kuskaa pentu kerrallaan niitä meidän perässä alakertaan ja takaisin. Se ei ole vielä vaihtanut pentujen paikkaa, joten luultavasti se on sitä mieltä, että nykyinen pesä on ok ja turvalinen, kunhan se aina välillä hämää petoeläimiä siirtelemällä pentujaan edestakaisin. Tämän pitäisi mennä aikanaan ohi. Luultavasti se vaihtuu ahkeraksi pentujen roudaamiseksi takaisin pesään, kun ne lähtee seikkailemaan yksikseen pesän ulkopuolelle ;)

Annettiin kissoille nimet, että ei tarvitse puhua niistä numeroina. Pia ei ole vielä päättänyt niitten oikeita nimiä, ja omistajat sitten aikanaan antaa niille kutsumanimet, joten nämä on vain tilapäiset. G1-pentu on Martta (iso beige), G2 on Kerttu (riista), G3 on Pipsa (punainen) ja pienin G4 on Hilppa (beige).

Tässä muutama kuva 5.2. otetaan lähipäivinä pennuista enemmän kuvia, kun silmät on tottuneet valoon ja uskaltaa käyttää salamaa.

Ylpeä äiti ja pennut.

Onko kaikki hyvin siellä?

Kerttu (riista) vasemmalla, ylimpänä punainen Pipsa, sen alapuolella 2 beigeä vieretysten: Hilppa vasemmalla ja Marta oikealla.

Äite lähti hiirimetsalle ja täällä me vaan nukutaan!

Sukupuolten määritystä

2010-02-06T07:32:00.000-08:00

Ei siinä kauaa tarvinnut miettiä, kun Pia kävi ja totesi kaikki peput tyttöjen pepuiksi. Meillä on siis neljä tyttöä!

Naamat peboihin

2010-02-05T06:32:00.001-08:00

Koska on kovin epäkohteliasta näyttää vain pyllyä, näytetään tässä nyt tyttöjen naamat! Tällä hetkellä lähdetään siitä oletuksesta, että kaikki olisi tyttöjä. Katsotaan mitä Pia sitten tuumaa lauantaina, kun tulee tervehtimään pentuja.

Pentu 1. painoa oli tänä aamuna 150g.

Pentu 2. 130g tänään.

Pentu 3. 111g.

Pentu 4. 107g.

Elävää kuvaa

2010-02-04T23:51:00.000-08:00

Tässä pieni vilkaisu pikkukissujen elämään.

Pebatsut

2010-02-03T07:32:00.000-08:00

Tässä sukupuolenmääritystehtävä teille rakkaat lukijat. Poikia vai tyttöjä?

Kissat pienimmästä suurimpaan, eli ekassa kuvassa pentueen pienimmän neljäntenä syntyneen beigen pennun pylly:

Pentueen nro.3, punainen:
Kakkospentu, riista:
Ja ekana syntynyt beige:

Ruokailua

2010-02-02T08:43:00.000-08:00

Tässä pikaisesti pari kuvaa pikkuisten päätyöstä, eli ruokailusta. Värit on saatu selville, 2 beigeä, 1 riista ja yksi punainen. Tuossa keskellä nuo beiget on pesueen ensimmäinen ja isoin (jota katsoin urokseksi tänään, kunnes katsoin uudelleen, ja näytti tytöltä ja jätin sitten loput määrittämättä, heh) ja sen vasemmalla puolen pesueen pienin neljäntenä syntynyt. Onhan niillä jonkin verran kokoeroa, tosin se pienempi oikein kyyristelee tässä, että näyttäis oikein pikkuiselta. Hilma on tyytyväisen näköinen ja ylpeä pesueestaan.

Tässä etsitään uutta ruuanlähdettä, eli käynnissä tissinvaihto. Tapahtumaan liittyy paljon vinkumista ja kitinää, täytyy laittaa sitä lupaamaani videota lähipäivinä, kun saadaan editoitua (lue: kun Seppo editoi, mä en osaa).

Näissä merkeissä päivät täällä sujuu nyt. Laitan tässä joku päivä peppukuvia, niin saatte arvoilla sukupuolta, minä en pysty.

Vauvanhoitoa

2010-02-01T22:17:00.000-08:00

Pikku kissavauvat on kaksi päivää vanhoja. Painot on lähteneet komeaan nousuun, onneksi pienimmätkin ovat väsymättömiä imijöitä.

Painot 1. pennusta 4.:een, ensimmäinen luku syntymäpaino ja toinen tämän aamuinen:

1. 78g -> 104g
2. 73g -> 89g
3. 58g -> 75g
4. 55g -> 71g

Hilma oli melkoisen levoton ekan illan ja yön, kantoi pentuja edestakaisin meidän perässä ja nyt ollaan saatu nukkuma- ja pesäjärjestelyt sitä tyydyttäviksi. Minä nukun makkarissa kissojen pesän vieressä ja Seppo työhuoneessa. Hilma tosin paheksui tuota Sepon sijoitusta ja kulki viime yönä jonkin verran kyttäämässä Seppoa, mutta hoiti pennut kuitenkin hyvin. Ensi yö on varmaan jo helpompi. Mäkin sain pari tuntia unta, aamuyön heräilin tunnin välein, kun pennut huusivat joka syötöllä aika paljon. Järjestelin sitten pentuja minäkin Hilman seurana sopiville tisseille ja koitin torkkua välillä.

Koko eilinen päivä meni makkarin vankina, iltaa kohden Hilma alkoi hyväksyä puolen tunnin poissaolon, mutta kun katsottiin hetki telkka illalla, se toi pentuja alakertaan näytille ja heti takaisin ylös, viestinä selkeä komennus seuraksi makkariin.

Nyt koko kissa perha nukkuu pesässä rauhallisesti, kukin pentu tiukasti omalla tissillä ja imee lutkuttaa vähän väliä. Heta on sopeutunut hyvin uuteen tilanteeseen. Se käy aina välillä vilkaisemassa pesän sisään, että mitä siellä taas olikaan ja nukkuu myös pesän läheisyydessä, odottaa vissiin, että pääsee suorittamaan pian tädin velvollisuuksiaan.

Kuvia on otettu, yritän saada tänään illemmalla jotain laitettua tänne, ehkä vähän videotakin.

Pentu-uutisia

2010-01-31T03:39:00.001-08:00

Tapahtumaan alkoi nopeammin, kuin eilen oikeasti kuvittelin. Tosin kohtu oli matalalla ja maitokin tuntui laskeutuneelta illalla, mutta kuitenkin ajattelin, että pari päivää vielä menisi. Tänään sitten 61.päivänä pennut tuli. 7.30 kun heräsin oli eka jo syntynyt ja parin tunnin sisällä tuli loputkin nelikosta. Synnytys oli helppo ja Hilma osasi asiansa.

Sukupuolia en kykene määrittelemään, mutta takamuksissa on sen verran eroja, että rohkenen kuvitella joukossa olevan sekä tyttöjä että poikia. Väritkin ovat vähän hakusissa, kun ovat vieretysten, näyttää, että ainakin kolmea väriä löytyy, punainen, riista ja beige, mutta yksitellen kun tarkastelee ei ole niin selvää. Sillä selvällä beigellä on melko tummat polkuanturat, joten onko se sitten kuitenkin sininen? Riista on selvä riista. Tarkkaillaan nyt rauhassa muutama päivä.

Pennut on melko pieniä, eka oli 78g, sitten 73g, 58g ja 55g. Kaikki syö hyvin ja maitoa tuntuisi tulevan. Toivotaan, että pikkuiset kaikki selviäisi.

Tässä muutama kuva aamulta:

Tähän tilanteeseen herättiin. Eilen vielä olohuoneessa ollut iso nylon-häkki tuotiin yläkertaan meidän makkariin ja sinne ilmestyi sitten eka pentu. Tässä Hilmakaan ei ole uskoa silmiään, että mikä kumma siinä räpistelee?

Pakkohan sitä oli sitten katsoa lähemmin, ja kissahan se oli!

Tässä koko värisuora, kaikki näyttävät erivärisiltä. Pienin ja tuorein Hilman leuan alla, vanhin ja suurin vasemmalla. Kolme pennuista tehtiin perinteiseen pahvilaatikkoon, johon Hilma heti siirsi esikoisenkin, kun ison häkin peite vereentyi. Laatikon alla on lämmitystyyny, joten pikkuiset pysyy lämpiminä.

Tässä näkyy vielä vähän verinen uusin tulokas, väri?

Pesäkatsaus

2010-01-30T05:29:00.000-08:00

60 päivää astutuksesta, ja viikon verran laskettuun aikaan. Hilma on voinut hyvin koko ajan ja odottelee h-hetkeä rauhallisena. Maha on jo laskeutunut pari päivää sitten ja nyt tarkkaillaan maidon laskeutumista. Huomenna kissut voisi jo turvallisesti syntyä, alle 61-päivää syntyneet ei oikein selviä.

Hilma on pikku hiljaa alkanut etsiä sopivaa pesää, ja viime yön se sisusti hartaasti Sepon sängyn viereen laitetussa pahvilaatikossa. Sopivia ja sopimattomia pesiä on pitkin poikin huushollia, tähän poimittu kiinnostavimpia kohteita Pesävälitys Kissalan nettisivuilta:

Ensimmäisenä esittelyvuorossa perinteinen pahvilaatikko-pesä. Erikoisuutena lämpötyyny, joka pitää pikkuasukkien ruuminlämmön mukavana pahimmillakin pakkasilla. Huonona puolena voisi mainita melko rujon ulkonäön, mutta toisaalta pienellä vaivalla ja itse remontoimalla tästä saat persoonallisen ja toimivan pesän erinomaisella sijainnilla olohuoneessa! Plussana mainittava lyhyt matka ruokalaan ja katkeamaton katsekontakti talon palvelusväkeen, joka hievahtamatta istuu olohuoneessa valmiina toteuttamaan kissujen pienimmätkin toiveet!

Toisena vaihtoehtona esittelemme arkkitehdin suunnitteleman modernin kerrostalopesän. Tässä näyttö menossa toisen kerroksen pyöreässä majakkahuoneistossa. Epäkonventionaalinen pyöreä huonemuoto antaa luovalle sisustajalle rajattomat mahdollisuudet yllättäviinkin tilaratkaisuihin! Lyhyt matka ruokailutiloihin! Lisäksi nopealla päättäjällä nyt ainutkertainen mahdollisuus ostaa myös alempi majakkahuoneisto, tästä saat tilaa vaikka kymmenhenkiselle suurperheelle! Huom! Tältä alueelta pesiä vapaana erittäin harvoin!

Talon ylimmässä kerroksessa, entisiin ullakkokomerotiloihin laadukkaista materiaaleista ammattitaidolla kirvesmiehen itselleen remontoima loft-tyyppinen pesästö! Tämä kohde juuri tullut meille myyntiin yhdeltä vanhalta hiljaiselta tupakoimattomalta diakonissalta, hyvin pidetty kokonaisuus! Kokolattiapeite, jonka laskoksiin on mukava kaivautua. Rauhallinen pesä korkealla katonrajassa modernissa ELFA-korihyllystössä. Samassa tilassa lukemattomia vapaita koreja, joissa vaihtelevat tekstiilimateriaalit ja rajaton vapaus nukkua vaikka joka yö uudessa vaatepinossa! Huonona puolena huonotuulinen palvelusväki, joka itsepintaisesti pyrkii suorittamaan häätöjä tästä pesästä.

Neljäntenä kohteena iso perhehuoneisto olohuoneen länsipuolella. Kaunis näköala kakluuniin päin, viereisessä eteisaulatilassa saniteettitilat. Ruokailu kivenheiton päässä, lisäherkkuna tuulikaapissa kasvava kissanruoho nurkan takana! Tänne saat mahtumaan pentupesän lisäksi hiekkalaatikon, leikkikaluja ja penturuoat. Nopealle kaupantekijälle kissanminttuhiiri kaupantekijäisiksi!

Jännityksellä seuraamme, mihin Hilma päättää pentunsa tehdä. Itse vähän epäilen, että se saattaisi tapahtua sänkyyn peittojen alle, jos ei olla paikalla just silloin.

Tässä kuvaa joka aamuisesta aktiviteetista, harakoiden ohilennon seurantaa olohuoneen sohvan selkänojalla. Hilma etualalla, ei vallan mahdottoman isolta näytä näin istuallaan, raskauspäiviä 58! Turkki on pysynyt upeassa kunnossa, tuo vaalea kuvio johtuu salamavalon heijastuksesta turkissa!

Pentujen hoitoa on alettu harjoitella jonkin verran vastentahtoisen harjoitusnuken kanssa, tässä demotaan turkinpesua. Hiusten pesu on Hilman suuria intohimoja, joka on viime aikoina muodostunut lähes päivittäiseksi rutiiniksi. Hilma lähettääkin Kostille Hämeenlinnaan Salon Kostiin terveiset, jotta oliskos emousloman jälkeen tarjota vuokratuolia kampaamosta?

Hetaa on Hilman nukkuminen välillä kyllästyttänyt, ja se on saanut leikkiä paljon yksikseen, kun toisesta ei ole kuin katsomaan. Viime päivinä hilman hajussa on varmaan tapahtunut muutosta, koska heta on ärsyyntynyt siihen tosi helposti ja ne on ottaneet parit kunnon painimatsit melkoisen huudon kera.

Hetan lempipuuhiin kuuluu laiduntaminen, tässä Heta valmistautuu lujaa vauhtia lähestyvään nurmikkokauteen syömällä tuulikaapin ruohoviljelmillä.

Lämpimät paikat on olleet suosiossa nyt pakkasilla, vaikka sisällä onkin ollut yli 21 lämmintä koko ajan. Heta tykkää nukkua välillä kahvinkeittimen takana, varsinkin silloin, kun alla oleva astianpesukone on päällä!

Toivottavasti muutaman päivän päästä olisi kerrottavana mukavia pentu-uutisia, palaillaan asiaan!

Ruokaa ja lepoa!

2010-01-17T06:41:00.000-08:00

Meillä on ollut viime viikon melko hiljaista, kun molemmat kissat on keskittyneet lepäilemään ja syömään. Heta on toipunut sterilisaatiosta melko hyvin, mutta on vieläkin ollut vähän hiljaisempi. Leikkimisen sijaan valveillaollessaan se keskittyy kehräämään ja puskemaan palvelusväkeä hengiltä. Koko ajan pitää silittää ja rapsuttaa, se on palvelusväen tehtävä! Haavan alla on melko iso nestekertymä, n. 3x6 cm, en uskaltanut ottaa ommelta pois tänään, vaan soitan huomenna Veteriin ja kysyn neuvoa. Jos kyseessä olisi ihminen, niin noin iso nestemäärä olisi ihmisen mahanahan alla parin litran vetoinen, kun huomioi kissan ja ihmisen kokoeroa. Joten tuntuu siltä, että sitä pitäisi varmaan vähän punktoida. Haava on kyllä muuten oikein ok.

Hilma nukkuu ja syö. Lähes kaikki kelpaa, parhaita herkkuja on raaka kana, possu sydän ja kanan sisälmyssyltty (Barffi kaupasta). Koville ottaa vaan odottaa, että ruoka sulaa:

"Hei tyyppi, RUOKAA! Ostais nyt itselleen vaikka kylpyankan, niin ei tarttis mun ruokaa uittaa tossa vedessä kipossa. Sulattaa muka sitä, eks oo tyyppi kuullu mikrosta, hä?"

Se aika mitä ei kuluteta syöden menee lokoisasti makoillen. Saunaosaston lattialämmitys on tosi jees!

"Anna mun nukkua, pliis!"

"Saunassa kun ollaan, niin pitää peseytyä."

Ajatuksia on koitettu suunnata jo kohden tulevaisuutta. Toukokuussa toivottavasti osallistutaan taas PIROKin näyttelyyn Pirkkahallissa, ehkä pentujen kanssa :) Pennut on niillä main luovutusikäisiä. Hilma halusi vähän kokeilla poseerausta, jottei vanhat taidot ihan pääse ruostumaan.

"Että mä siis pesen ne muut kissat siellä Pirkkahallissa, tsekkaa hei mun paras näyttelyilme, vähän cool!"

Hetan kanssa on kyllä jo sovittu, että sen ei tarvitse enää näyttelyihin lähteä. Mutta jos kuitenkin vielä kerran, kokeileen, miten hermot nyt kestäis.

"Anna olla, eiks tästä jo puhuttu, EN lähde! Ja jos lähden, niin en poseeraa, en en!"

Hilma on alkanut vähän etsiskelemään sopivia pesäpaikkoja pennuille. Ollaan viritelty pesä sopivaan paikkaan, ja sisustettu sitä. Pahoin vaan pelkään, että tässäkään asiassa ei ratkaise palvelusväen mielipide.... Luvassa lähiaikoina pesäkatsaus!

Onnellista odotusta

2010-01-10T07:11:00.001-08:00

Nelisen viikkoa H-hetkeen! Hilma on hiljentänyt vauhtia melkoisesti, nukkuminen ja syöminen on isoimmat aktiviteetit. Leikkiäkään ei oikein enää jaksa kuin pienen hetken kerrallaan. Tässä mahasta kuvaa.

Koska Hetaa ei aiota käyttää jalostukseen, päätettiin se leikkauttaa hyvissä ajoin ennen pentujen tuloa. Ihan hyvä niin, Hilma pisti sen tuoksun leikkauksen jälkeen tosi pahakseen ja on nyt murissut ja sähissyt Hetalle muutaman päivän. Ehtivät sopimaan välinsä ennen helmikuuta, niin ei ole tulevalla äidillä "vihollisia" väijyttävänä silloin.

Heta on ollut melkein vuoden pillereillä ja kohtu olikin suurentunut ja siinä oli muutoksia, joten eläinlääkäri poisti sitten koko kohdun. Oli ollut hankala leikattava, iso haava n.5-6 cm ja yksi näkyvä ommel. Ohjeena pitää kauluria 7-10 päivää ja ompeleen saa poistaa 10 päivän kuluttua. Kaulurin pito ei ollut turvallista, vaikka se oli oikean kokoinen sai Heta sen venytettyä niin, että sen alaleuka jäi jumiin kaulapannan ja kaulurin alareunan väliin. Joten ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin mennä tuurilla. Ja onneksi Heta ei ole ollut juurikaan kiinnostunut haavasta, pessyt sitä pari kertaa varoen ja jättänyt ompeleen rauhaan. Väsynyt tietysti ja eilen ja tänään aika kipeäkin, kipulääkkeiden vaikutus meni ilmeisesti eilen ohi.

Hilmasta otetiin samalla reissulla verikokeita, veriryhmää ei ollut otettu, joten se piti saada ennen kuin pennut tulee. Nyt odotellaan vastauksia. Hilma käyttäytyi tosi hienosti, näytteenotto sujui hyvin. Hetakaan ei vierastanut juuri eläinlääkäriä, vaan tuli ihan itse pois kopasta ja kävi tervehtimässä lääkärin ja hoitajan.

Mahan kasvattelua ja talvisia harrastuksia

2010-01-05T08:37:00.000-08:00

Talven pakkaset ja varsinkin lumi ovat olleet suuri ihmetyksen ja vähän harminkin aihe. Jos pakkaseen uskaltautuu hetkiseksi, niin portailta ei pääse pitkälle sen inhottavan varpaisiin tarttuvan lumen takia. Ei ole kissan kelit, ei!

Hilma ei enää ulos lähde, katselee avonaisen oven raosta ja vetää tyrmistyneenä päätä hartioiden väliin, kun kylmä ilma lyö nenälle; karsea paikka se ulko on! Heta haluaa pihalle, mutta minuutti on aika passeli aika palella ja sitten sisälle kipin kapin!

Tässä Heta ulkoilee ensi lumien aikaan, tyylikkäästi takissaan!

Tässä ollaan ulkona jouluna. Tarkoitus oli vain aukaista ulko-ovea pikkaisen raolleen ja katsella siitä ilman valjaita. Heta kun oli useina päivinä tyytynyt katselemaan kynnykseltä eikä halunnut yhtään sen pitemmälle. Pihakoivusta kuitenkin kuului pikkulintuparven sirkutusta, ja samassa Heta säntäsi ulos ja koivua kohden ilman takkia ja valjaita. Ulkona oli sentäs -15 pakkasta. Minä perään valjaiden kanssa paniikissa, että se kiipeää siihen koivuun ja jää sinne, kivakiva soitella sitten palokuntaa paikalle joulupuuroltaan... Onneksi sain sen valjaisiin koivun juurelta!

"Miksi hitossa noi ateriat on tuolla puussa noin korkealla!" Sisään ei olis tultu millään, Heta odotti, että linnut jäätyy puuhun ja putoaa suuhun!

"Tästä sohvalta on kiva katsoa kuinka ateriat pörrää tuossa lautasella! Lihokaa, perkeleet, kevät tulee ja mä karkaan teidän kimppuun!"

"Siis bikinit vai uimapuku, sano nyt!" Maha kasvaa, ensi kesän rantakausi vähän huolettaa!

No niin, tästä sen näkee, uimapuku - voi fan!

Paksunevasta profiilista huolimatta Hilma on valitettavan aktiivinen ajoittain. Suurin osa päivästä kuluu syödessä, sitten nukutaan, mutta aikaa on yllinkyllin koheltamiseenkin. Eilen ja tänään Hilma on pudonnut täysillä lattialle n. 1,5 m korkeudesta kakluunin hyllyltä. Sitä ennen se ja sisko sai jonkin raivokohtaukisen ja kävi toistensa kurkkuun muristen ja karvat pöllyten, missä yhteydessä Hilma juoksi täysillä seinään. Aika outoa käytöstä, ne ei yleensä tappele. Palvelusväki seuraa sydän syrjällään ja nitropurkit kädessä näitä edesottamuksia. Vielä näyttäisi pennut olevan sisällä...

Hilma lempipuuhassaan, tuijottaa Toukkaa. Toukka on suuresti rakastettu ja palvottu lelu, jonka Heta ja Hilma sai synnyinkodistaan Pialta mukaan uuteen kotiin. Toukka on hirtetty pari metriseen paperinaruun ja sitä käytetään enimmäkseen miespalvelijan liikutteluun asunnossa. Palvelija vetää Toukkaa ja Hilma seuraa perästä. Nyt kun Hilma on paksu on sisko ottanut vastuulleen miespalvelijan urheiluttamisen ja väsymättä juoksee Toukan ja palvelijan perässä.

"Elämä on Toukkaa!" tuumaa Hilma.

Jouluaaton aattona

2009-12-23T00:35:00.000-08:00

Pienten pentujen lisäksi meillä tytöt on odottaneet kovasti joulua. Heta ja Hilma halusivat, että heistä otetaan kaunis kuva kaikkien blogikavereiden iloksi (niin kauan kuin Hilmasta vielä saa kaunista kuvaa, totesi Heta, viitaten pian kasvavaan mahaan) ja kuvauspaikaksi valittiin kakluunin ihanan lämmin hylly.

Oikein Hyvää Joulua kaikille kavereille toivottaa Heta, Hilma ja palvelusväki!

Tässä suurin syy siihen, miksi kissat ovat joulua odottaneet. Joulu on ihanaa aikaa kissoille, palvelijat tuovat olohuoneeseen sen mahtavan vihreän kahisevan pörröisen kiipeilytelineen! Hetan mielestä tämä muovinen kuusi on täydellinen, tyvestä latvaan pääsee palvelijoiden kannustushuutojen siivittämänä muutamassa sekunnissa (varsinkin siitä naaraspalvelijasta lähtee ihanat "Ei Heta, pois!" hurraukset). Kiipeily palkitaan aina suurin huomionosoituksin, Hetasta on vähän tylsää kuitenkin se, että aina kun se pääsee lempioksalleen, valtaa palvelijat suunnaton sylittelyn tarve, ja ne raastaa kissan syliinsä, just kun olis uni oksilla kuusen maittanut.

Hetan "hands on"-kurssi kaikille kissoille, otsikolla: "Ken kuuseen kurkottaa, on kodin kuusimetsän kunkku!" Älä sotke kinkkuun, se on ihan eri juttu!

Oksaston läpi ja kohden latvaa!

Hilma osallistui tälle kurssille ! Palvelusväki oli sitä mieltä, että odottava äiti ei tällaiseen hömpötykseen ryhdy, mutta Hilmalla oli ihan eri käsitys asiasta (niin aina...).

Hilma selviytyi kiipeilypuu-haasteesta Laudatur-arvosanoin! Tässä valmistujaiskuva puun latvasssa! Hilma on sitä mieltä, että palvelusväen hössötys raskauden suhteen on ihan turhaa, tuleva kissaäiti voi elää ihan normaaliin tapaan, ei kai tässä mitään invalideja olla (juu, ei todellakaan näytetä olevan, huokaa Sari)!

Heta tunnelmoi päiväunioksalla! Kivat valot tässä puussa!

Ajatelkaas, tänään kiipeilykuuseen asennetaan ne mukavat lisäosat, pallot ja narut, jee!

Odotusta

2009-12-21T00:01:00.000-08:00

Hilma on sitten raskaana! Pentuja sopii odotella n. 5.2.2010. Tuleva äiti on täynnä energiaa, juoksee ja leikkii täysillä, palvelusväki ei meinaa vauhdissa pysyä.

Luvassa lähipäivinä kuvia, nyt odottaa joulusiivoukset....

Honey moon

2009-12-01T12:29:00.000-08:00

Ei mennyt kauaa pillereiden lopettamisesta, kun Hilmalle jo tuli eka ja tokakin kiima. Käytös alkoi olla melko rasittavaa, huutoa, juoksua ja taukoamatonta kiehnäystä. Joten viime sunnuntaina pakattiin Hilma koppaan ja suunnattiin auton nokka kohden Tuhkaa (Kawaii Bishamon) ja Mänttää. Alkumatka huudettiin (siis kissa huusi) ja loppumatka meni jo ihan rauhallisesti. Tuhka tuli reippaana poikana heti tervehtimään ja oli oma hurmaava itsensä. Se meni tekemään tuttavuutta jo ennen kuin neiti saatiin ulos kopasta.

Hilmalla meni hetki, ennen kuin se uskaltautui ulos; sähinän ja murinan kera. Tilannetta sitten seurattiin kahvin verran, Tuhka seuraili Hilmaa turvallisen matkan päästä ja Hilma murisi. Tunnin sisällä murina alkoi kuitenkin muuttua sävyltään Hilman juoksulauluksi, mutta sulhasta ei vielä päästetty lähietäisyydelle.

"Mamma, tuo mies mua tuijottaa..."

Tilanne ei edennyt tappeluksi, Tuhka aloitti väsytystaistelunsa ja me lähdettiin kotiinpäin, odottelemaan kuulumisia.

Mänttästä onkin kulkeutunut hyviä uutisia ja jos kaikki menee hyvin, on kissanpentuja luvassa alkuvuodesta.

Kiiman odottelu alkaa

2009-10-25T08:21:00.000-07:00

Jännät ajat on sitten edessä. Hilmalle annettiin tänään viimeinen e-pilleri, suunnitelmissa pentuja ensi vuoden alkupuoliskolle. Nyt sitten aletaan jännätä, koska tulee eka kiima.... Viimeksi kun jäi pilleri antamatta, kiima tuli viidessä päivässä, eli jos niin menee nytkin, voisi alkaa jo ennen kuun puoliväliä. Sitten seuraavan kiiman alkaessa pitää järjestää Hilma Mänttään Tuhkan luo Honeymoonille!

Yorkshiren kissa

2009-10-16T23:54:00.000-07:00

Ilmat on alkaneet kylmeneen, niin kuin kaikki olemme varmaan huomanneet. Hetaa ei juuri viileä haittaa, mutta Hilma on todella kylmänarka, ja kuitenkin mieli olisi ulkoilemaan. Käytiinkin takkiostoksilla, ja Lielahdesta löytyi Hilmalle hyvä takki. Myyjä sanoi, että se on pienen koiran flanelliloimi, ja että niitä on myyty Yorkshiren terriereille viimeksi. Otettin sitten sellainen 5 euron loimi kokeeksi ja se olikin oikein passelin kokoinen. Hilma kyllä oli vähän närkästynyt, kun joutui koiran vaatteisiin, mutta suostui sitten ihmeteltävän helposti pukeutumaan Yorkshiren kissaksi.

Tässä mennään koeajolla, takki kiristää pikkuisen etujaloista, joten Hilma kävelee vähän töpsöttämällä alkuunsa. Hännän asento kertoo, että lämpimämpää on!

Heta tarkenee vielä ihan hyvin, aika kovasta tuulesta huolimatta piti kiivetä sitikan katolle tähysteleen naapurin pihaan.

Hilma tykkää saabin katosta. Hilma on tässä vähän happaman näköinen, kun me palvelusväki naurettiin sille. Ei vaan voinut olla nauramatta, kun toi takki tekee siitä niin papillisen tärkeän näköisen, ihan kuin messukasukka tai kuoropojan alba.

Heta tykkää väijyä havuissa, tietää, että vihreä sopii sille!

Catwalkilla: "Kattokaa, mulla on uudet vaatteet, aika reteetä!"

Punapajun siimeksessä on mukava katsella ruokaa, siis pikkulintuja: "Voi, kun sais tollaisen edes kerran hampaisiinsa!"

"Does my bum look big in this?"

Metsän siimeksessä....on vissiin hiiruja! Tai ainaskin siellä rapisee jännästi!

Ostettin Hetallekin samanlainen takki, laitetaan kuvaa seuraavan kerran. Heta vaan vielä pärjää ilmankin, mutta hilma ei meinaa tarjeta takinkaan kanssa. Täytyy ostaa sille minkkiturkki, tai hiiruturkki, sitä olis varmaan kiva nuoleskella!

Näyttelyssä

2009-10-11T01:31:00.000-07:00

26.9.2009 käytiin PIROKin näyttelyssä Tampereella. Tällä kertaa Hilma lähti yksin matkaan, kun viime reissulla Heta oli niin vauhko, että hermostutti Hilmankin. Tai näin kuviteltiin silloin. näin ilmeisesti olikin, koska Hilma jaksoi yksin vähän paremmin tällä kertaa.

Mentiin heti aikaisin eläinlääkärin tarkastukseen, se menikin kivasti tällä kertaa, Hilma ei hermostunut yhtään, eikä me vanhuksetkaan. Häkki pantiin kuntoon ja Hilma siirtyi sinne ilman mielenosoituksia. Hetki kun oltiin rauhoituttu, käytiin valjastelemassakin, ja hermot kesti kaikilla hyvin.

Shoppaileen on neidin mieli, käytiinkin pikaisesti katsastamassa parhaat tarjoukset kun oli rauhallista.

Tässä on vielä varahinen aamu, Hilma on vähän pettynyt, kun väkeä on vielä vähän: "Ei tämmösen ihmismäärän takia kyllä olis näin aikaisin kannattanut herätä. Ja kynnet leikattu ja turkki furminoitu..." Väkeä kyllä riitti sitten päivemmällä.

Näyttely oli nyt pienemmässä hallissa kuin aiemmin, tungos tuomarien pöytien ympärillä oli melkoinen. Väkeä lampsi koko ajan ohi, pari tenavaa jopa pyyhkäisi tuomarin ja kissojen välistä kun kisattiin värinparhaasta. Hilma ei nyt tällä kertaa murissut tuomarille, mutta ei oikein ollut halukas esittämään itseään ja suhisi kuin ilmankostutin pöydällä. Kerran se yritti karkuun, mutta onneksi aika ponnettomasti ja oli helppo kuitenkin pitää pöydällä.

Hilma kertoo: " No siinä se mun naaraspalvelijatar ihan väen vängällä piti mua siinä pöydällä ja puhui jollain kielillä sen vanhan tantan kanssa, mulla olis ollut parempaakin tekemistä, joten aattelin jättää ne ihmiset seurusteleen keskenään. Ei sinne siis MUN toiveesta oltu lähdetty! Homma alkoi pelittää paremmin, kun pääsin talouden miespalvelijan kyytiin, paremmat kehykset mun ihanuudelle ja korkeeta kyytiä!"

"On tää touhua, aikuinen ihminen, eiks sillä ole mitään parempaa tekemistä kuin heilutella tota leluaan? Anna mun kaikki kestää..."

"Herregud! Kyllä se Tantte jaksaa heilua! Älä Prkle tuu lähemmäs sen tikun kanssa!

"On tääkin, parhaani yritin, Ex2 tuli ja sitten tommonen hiiri! Korvaako tämä koko päivän häkissä kökkimisen, kysyn vaan?"

Heta oli kotona yksin ihan emsinnäistä kertaa, tosin Seppo kävi sitä välillä viihdyttämässä. Vauhti oli melkoinen kun vihdoin kotiuduttiin. Heta kävi kaivamassa näyttelykassista heti eväät ja repi pussin auki. Päivä oli vissiin ollut vähän pitkä.

Palvelusväki oli pitkän päivän päälle ihan poikki, loppu ilta istuttiin pökertyneinä telkkarin edessä ja taidettiin siinä juoda siiderit. Kissat nauttivat iltavetensä palvelusväen kanssa, lasista tietty!

Kaikenkaikkiaan tästä näyttelyreissusta jäi vähän paremmat fiilikset kuin viimeksi, nyt kun ei ollut niin kovaa rimpuilua eikä murinaa. Eka serti jäi saamatta, se vähän kaivelee.

Kosti-enolla

2009-08-08T00:56:00.000-07:00

Kävin eilen Kaijan luona Hämeenlinnassa pikavisiitillä. Heta ja Hilma on jo pitempään kyselleet Kosti-enon kuulumisia ja piti ottaa pari kuvaa tytöille ihanasta Kostista ja Bambi-Hillevistä.

Kosti otti tädin vastaan suurta rakkautta täynnä! Tädin nenä puskettiin paikoilleen määrätietoisesti, mahtoi olla pahasti vinossa!

Tää kuva ei oo vinossa, tädin nenän jälkeen Kosti siirtyi puskemaan tuolin selkänojaa voimalla, muistuttiko se sitä jotenkin tädin nenästä???

Kaija-äite hoitaa poikaa! Lie helteetkö ne on rantaleijonan nivusiin aiheuttanut pienet näppylät, mutta kohta poika on taas rantakunnossa!

Hetaa ja Hilmaa huvitti tää kuva suuresti, niin on Bambi-Hillevillä (vasemmalla) ja Kostilla samat elkeet ruokailussa kuin meillä! Tänne ne possunsuikaleet ja HETI! Kosti uroona koittaa olla päälle-päsmäri!

Tänne jääkaappiin se äiti laittoi lopun lihan tietää poika! Mää tän kaapin pusken nurin!

Kivoja kissoja on Kaijalla, tytöt lähettää kovasti terveisiä näiden kuvin muodossa!

Terkkuja toivoopi Hilma! Vinkki lähtee Kostille: ootkos koskaan huomannut miten hyvä ruokaväijypaikka on mikro! Ja kaiken lisäksi se hyrisee niiiin mukavasti!

Vinkki 2 ja terkut Hetalta! Näin meillä aamulehti luetaan, kissa kirjanmerkkinä sivujen välissä. Jos oikein tarkkaan katsotte, selviää, että Heta on KulttuuriKissa!

Syksyä kohden

2009-08-01T00:14:00.000-07:00

Tylsä otsikko, ainakin niille meistä, jotka tykkää kesästä ja lämmöstä ja ulkoilusta. Vielä on lämpimiä viikkoja edessä, mutta elokuun myötä syksy alkaa pikkuhiljaa lähestyä. Olenkin mietiskellyt, jotta pitäisikö alkaa neulomaan kissoille nuttuja, jotta voitaisiin ulkoilla kylmilläkin keleillä. No, yritetään kuitenkin nauttia vielä näistä kesäkeleistä.

Kissathan täytti vuoden tuossa 20.7. Sitä juhlistettiin possun sydämellä ja ulkoilulla, kotiväen kesken matalalla profiililla.

Kissat on ulkoilleet päivittäin, tunnista ihan neljään viiteen tuntiin asti. Mehiläisistä ja amppareista on ollut edelleen kiusaa, Hetaa on pistänyt yksi ja Hilmaa kaksi tähän mennessä. Eilen kun siivosin kissojen ulkohuussin, löytyi sieltä haudattuna kuollut amppari. Ja edelleen niillä on kauhea hinku niiden perään, samoin kuin kaiken muunkin lentävän. Sydän syrjällään saa katsoa niiden kuolonloikkia kärpästen perään terassin kattotuolien välissä.

Heta bongaa kärpäsen.

Sisarellista nojailua kärpäsjahdin lomassa.

Siivottiin ja keittiön mattojen liukuesteet olikin mukava juttu.

Hilman uusi pesä! Kaiken lisäksi nää muovilärpäkkeet haisee tosi mielenkiintoisilta!

Tästä on tosi hyvä pitää silmällä ohikulkevaa eläimistöä, tähtäimessä taisi olla harakka.

Kissat pyörii just nyt nilkoissa ja maukuu, välillä ne ryntää kuljetuskoppaan huutamaan. me on viety ne aina ulos kopassa, joten ne on oppineet todellakin rakastamaan sitä boksia. Aamusta ja iltapäivästä ne yleensä vinkuu pihalle, silloin on totuttu ulkoilemaan. Illalla ne tajuaa yleensä, että nyt on päivä pulkassa, ulkoilut ulkoiltu tältä päivältä ja ne leikkii ihan kivasti kahdestaan sisällä. Täytyy vissiin tästä lähteä kisujen kanssa pihalle, ilma on harmaa, mutta lämmin.

Kesäpuuhia

2009-07-07T00:22:00.000-07:00

Nyt on sitten treenattu kissojen kanssa pari viikkoa ulkoilua sekä terassilla että valjaissa. Ilmat olikin pari viikkoa aivan ihanat, lämpöä riitti ylenpalttisesti ja lämpimimpinä päivinä kissat lepäili rennosti varjossa ja vietti useita tunteja terassilla. Sinne ollaan jo kotiuduttu täysin. Kärpästen ja mehiläisten kamikaze-lennot verkotetulle terassille ovat suurta hupia, kissat suorastaan lentävät verkkoa pitkin ylös katonrajaan kaikkien öttiäisten perässä.

Mehiläiset tuottavat hieman murhettakin. Pari päivää sitten Heta nappasi mehiläisen lennosta tassuihinsa ja se pisti sitä etutassuun. Kipeää teki, ja tassu turposi heti kohtalaisesti. Tämä ei tahtia hidastanut, Heta kiipesi verkkoa pitkin hurjana pienen tassun nuolemissession jälkeen. Minä kuitenkin pidin parhaana kissaa lääkitä, hain apteekista kyypakkauksen ja annoin yhdestä tabletista 1/4-osan sille, ja turvotus laskikin parissa tunnissa. Kuulostaa yksinkertaiselta, tuo annoin tabletin... Seppo piti kiinni ja minä survoin pilleriä kurkkuun... Heta ei ole oikein hyvä ottamaan tabletteja, ja sillekin kun pitää antaa viikoittain se perskutin E-pilleri.

No, heti seuraavana päivänä terassilla mehiläisjahti jatkui entiseen tahtiin, yksi pökkäsi Hetaa nenään, ei ilmeisesti pistänyt, mutta kissa kyllä lipoi nenäänsä pitkään. Hilma kaappasi pari mehiläistä tassuihinsa, ja minä kyllästyin jännittämään, että koska taas napsahtaa. Parturoin terassia reunustavan keijuangervon niin, että kukintoja ei ole verkotuksen lähellä. Nyt mehiläiset puuhailee parinkymmenen sentin päässä verkosta, ja vain joku satunnainen eksyy verkon lähelle tai sisään. Kissoilla on kuitenkin mielenkiintoista kyttäämistä koko ajan niissä pensaissa, niissä käy todella vilkas meden keruu.

Valjastelu sujuu todella hienosti. Kissat oppi sen todella vaivattomasti, ne mennä viipottaa flexissä tosi hienosti. Heta on vaan tosi säikky ja pelokas, ja se saa helposti hepuleita ihan tutuistakin ja vieraista yllättävistä äänistä. Heta myös stressaantuu äkkiä, kun kävely on kestänyt liian pitkään; muuttuu vauhkoksi ja alkaa pelätä kaikkea. Joten se on huomattava viedä terassille ennen kuin stressikynnys on ylitetty. Hilma ottaa rauhallisemmin ja jaksaa valjastella tosi pitkään saamatta hepuleita.

Tässä vähän uusia kuvia terassilta ja valjaslenkeiltä.

Ken tästä käy.... saa syödä ruohoa! Jihuu!

Määrätietoista tähyilyä, ulos ruoholle on päästävä!

Hilma on valmis vaikka mihin temppuihin lenkille päästäkseen, tässä se tekee solmua, tehkääpä palvelijat perässä!

Heta laiduntaa.

Hilma on tarkkana! Tulkaa tänne vaan, harakat, kyllä mä teille näytän!

Heta seuraa Hilman valjastelua.

Hei kaverit, se on nyt jo mun vuoro!

Ah tätä onnea ja autuutta, heinää!

Nyt mennään eikä meinata!

Älä sää plikka nyi siitä flexistä, mun täytyy nää hajut haistella, etkö sää usko!

Terassilla

2009-06-07T05:31:00.001-07:00

Näyttelykuvat jää nyt laittamatta esille, kun niissä olin minä melkein kaikissa, ja haluan säästää teidät siltä näyltä. Ettei menisi yöunet... Näyttelystä jäi vähän sekalaiset tunnelmat, kissat oli tosi hermostuneita molemmat, sähisivät ja murisivat ja pelkäsivät. Olisiko hormoneilla osuutta asiaan, en tiedä, Hetakin kun on alkanut juoksut ja ovat nyt molemmat pillereillä. Kotosalla on nyt aika paljon nokkimisjärjestyksen selvittelyä, ei ole vielä pomo ratkennut. Mutta kyllä tyttäret tulee keskenään hyvin silti toimeen, leikkivät kahdestaan paljon rosvoa ja poliisia, ja tasapuolisesti ovat rosvoina vuoronperään. Mitä nyt joskus toinen on niiin tyhmä ja sitä täytyy läppästä nassuun...

Terassikausi on meilläkin alkanut, alun jännityksen jälkeen kissat on alkaneet viihtyä siellä hyvin. On paljon jännää nähtävää ja kuultavaa, ja joskus syötävääkin (kärpäsiä).

Tässä Heta ilta-auringon valossa, syventynyt punaväri on edukseen tässä valaistuksessa.
Kuten tästä kuvasta näkyy, melkoisia atleetteja kropaltaan ovat meidän neidit, eikä grammaakaan ylimääräistä. Bikinikunnossa....(toisin kuin emäntänsä).

"To boldly go where no cat has gone before..."
Onneksi terassi verkotettiin katonrajaan asti, on ihan uskomatonta, miten pienestä raosta abyt mahtuu. Jos pää menee johonkin koloon, niin menee koko kissakin. Heta jo kerran pääsi vikkelänä tyttönä karkuun katonrajaan jääneestä n. 1 cm (tai 5 cm) raosta.Onneksi jäi heti aitauksen viereen laiduntamaan, ruoho on HYVÄÄ!

Tässä jälleen uusi pakoyritys AlCATtrazista....

Mut on huomattu, tyylikäs perääntyminen: "Mä mihkään yritä, älä sä siinä huuda, telinevoimistelua...nääs".

Pakko mahtua... Ihan mukavaa täällä on loikoilla, usko pois!
Mutta miten täältä pääsee pois... tosi tyylikkäästi....
Jumissa! No jos mä vaan loikoilen täällä rennosti, eiköhän noi palvelijat tajua tulla irrottaan mut, apua....

Tässä on ollut varmasti KÄRPÄNEN!

"Nostakaa abyna orrelle, kuvaukset alkaa..."

Huhhuh, naapurit möykkää, parempi maastoutua välillä keinun alle, kun ei tiedä onko ne vaarallisia.

Tarkkana pitää olla, jokainen harakka noteerataan.

Epäilyttävää toimintaa tuollakin....
Jännien pihaleikkien jälkeen uni maittaa!

Uusia kuvia

2009-05-12T06:37:00.000-07:00

Uudella kameralla on nyt sitten harjoiteltu, siis Seppo on, en minä vielä. Pitää kai munkin vähän perehtyä, mutta en ole hyvä sellaisissa asioissa. Aika hassua sinänsä, että työkseni myyn kaihileikkauskoneita ja muuta aika teknistä kamaa, ja ne mä kyllä hallitsen hyvin. Vapaa-ajalla ei sitten aivot pelaa...

Laitan tähän muutaman uuden kuvan, ei ole enää pirunsilmiä!

Heta-neiti poseeraa, vau, mitkä sääret!
Hilma isottelee, älä sä kuule yritä mitään, taikka mä tempaisen!
Mitä toi tyyppi työntää tota putkea mun naamaan?

Kato, kun mä oon KAUNIS!

Tässä me otettais päikkärit, mutta taas toi tyyppi heiluu ton putken kanssa, siis me ei kestetä enempää!

Enks mä oo ihana... anna herkkuruokaa!

Palataan kohta asiaan PIROK-näyttelykuulumisten ja kuvien kanssa!

Hyvästit pirunsilmille

2009-05-03T05:59:00.000-07:00

Eilen haettiin verkkokaupasta uusi kamera, ja kiiluvat kissansilmät on toivottavasti historiaa. Laitan tähän muutamia vanhalla kameralla otettuja kuvia, joissa vielä on hehkuvia silmiä. Luvassa on ehkä laadukkaampia kuvia tulevaisuudessa, Sepon ottamana ainakin, mutta mulla voi viedä aikaa oppia käyttään uutta kameraa. Joten saattaa olla, että minä turvaudun jatkossakin vanhaan kameraan.

Parin viikon päästä on PIROK-näyttely, siihen on valmistauduttu hurjasti. Tarkoittaa sitä, että olen pikkuhiljaa yrittänyt totuttaa Hetaakin furminaattoriin, Hilma sietää harjaamista jo aika hyvin. Naksuttimella olen yrittänyt opettaa Hetaa tykkäämään furminaattorista, niin, että ensin se on pökkinyt sitä nenällä, josta on tullut naks ja makupala palkkioksi. Sitten olen totuttanut sen sietämään harjan kosketusta nopeasti kylkeen. Sekin jo sujuu, mutta paria vetoa pitemmälle ei ole vielä päästy. Harja on piilossa laatikossa, ja kun sen nyt ottaa esiin, tulee Heta innolla sitä pökkimään, joten eiköhän sitä vielä kunnolla harjaamaankin päästä, ajan kanssa. Lähtökohta oli kuitenkin se, että jos sitä yritti metriä lähemmäksi harjaa, se pillastui täysin.

Sisko perheineen just kävi kylässä, ja oli tosi kiva, että Hetakin tuli reippaasti moikkaamaan ja vähän halusi rapsutuksiakin. Se on alkanut rohkaistuun viime aikoina melkoisesti. Keskenään kissat leikkii ja juoksee taloa ympäri ihan hulluina, ovat kyllä kovassa kunnossa kuin voi pieni kissa ikinä olla.

Sisäharjoittelurataan kuuluu myös kirjahylly

Harakoiden toiminta puissa on lisääntynyt hurjasti, niitä pidetään silmällä herkeämättä.Höpölelu saa kyytiä! Hilman ehdoton lempilelu.
Höpölelusta henki pois!

Äite oli haravahommissa pihalla ja me sen hanskat ryövättiin. Ihana rusakon papanoiden tuoksu, haistelusta ei meinannut tulla loppua. Hanska tapettiin ja sitten sitä riepotettiin voitonriemuisesti ympäri huushollia. Kissat - rusakot 1 -0!
Seppo on rakentanut kissoille tarhaa pihaan, laitetaan sitten kuvaa, kun saadaan valmiiksi ja kissat ulkoilemaan.

Tässä Heta totuttelee pienemmässä mittakaavassa tarhaelämään.. Onks tää muka kivaa, hä?

Kaiken touhun ja kohelluksen keskelle mahtuu joku hiljainenkin hetki, aamuauringossa köllöttely on huippuhetkiä kissan elämässä!

Sylikissat

2009-04-11T00:12:00.000-07:00

Huhtikuu on jo hyvää vauhtia menossa ja pääsiäistunnelmissa ryhdyin vähän päivittelemään kissojen kuulumisia. Tarkoituksena oli tänä pääsiäisenä lähteä kyläilemään Mikkeliin, johon tässä lähtee pikaisen paranemisen toivotukset Raijalle ja Roksulle, joiden flunssa muutti vähän suunnitelmia. Kissojen piti olla kissahotellissa ekaa kertaa, tarkoituksena olisi totuttaa kissat hotellielämään niin, ettei oltaisi tulevaisuudessa riippuvaisia satunnaisten kissavahtien avusta jos mieli tekee matkalle. No, viedään katit heti hoitoon, kun seuraava reissu järjestyy.

Heta ja Hilma vietti yhden yön miehen vanhemmilla ja hyvin meni vierailu. Siellä oli laitettu keittiöjakkaraa ikkunan eteen kissojen tähyilypaikaksi, vaihdettu kissankestävää päiväpeitettä ja nosteltu koriste-esineitä pois tieltä. Suuri ihmetyksen aihe kateille oli muurahaiset. Anoppilassa kun ilmeisesti on jonkin tasoinen kosteusvaurio, koska muurahaisia siellä piisaa, en ymmärrä miksi niitä muuten olisi koko ajan. Ensin olivat tytöt kuulemma pelänneet niitä, mutta sitten olivat vissiin päässeet makuun...

Kissoista tuli sillä reissulla sylikissoja. Heta ei ole koskaan aiemmin suostunut syliin, mutta nyt on tosi mielelläänitse syliin änkeämässä. Taisivat tajuta vierasreissulla, että täähän onkin ihan kiva koti ja täytyy tehdä parhaansa, ettei joudu taas rangaistussiirtolaan yöksi.. Sama juttu tapahtui Pertsa- ja Kilu-kissoille, niistä tuli uskollisia sylikissoja viikon kissahoitolaoleskelun jälkeen. Home sweet home!

Tässä kuva todisteeksi:

Olin viikon työreissussa Ateenassa ja tässä paikallisilta kissoilta kuvatervehdys. Katselin, kun yksi oikein rähjäinen kissa yritti sisään yhteen matkamuistomyymälään, se oli sen näköinen, että sillä oli kirppuja, matoja ja lisäksi se oli kovin likainen ja linkutti. Ajattelin, että se myymälän setä varmaan potkaisee sen pellolle. Oli tosi kiva huomata, että sillä sedällä oli myymälän takaosassa pöydän alla kissabaari, jossa oli erilaisia kissanruokia, vettä ja lepopaikka kulkukissoille. Kissa kävi syömässä buffetista, kiitti kaupan setää puskemalla sitä sääreen ja sai rapsutuksen vielä ruuan päälle. Sen myymälä edessä olikin kynnysmatto, jossa oli kissan kuva ja teksti:"Welcome". Todellinen kissanystävä!

Nämä kujakatit oli aika hyvinvoivan näköisiä.

Tässä vielä muutama kuva kassi-kissoista:

Ja lopuksi meitin pääsiäislammas! Hilma tykkää kaapeista, niinkuin kaikki kissat ja erityisesti keittoastioista. Tässä tyttö on virittäytynyt paistin osaan, kuvittelee vissiin olevansa pääsiäislammas paistinpannulla!

Maalisjuoksut 2

2009-03-22T01:19:00.000-07:00

Hilma juoksee taas. 12 päivää oli väliä ja nyt on vauhti päällä taas. Eilen se oli vähän ärtynytkin, ei tykännyt, kun kynsiä koitettiin leikata vaan sähähti pahana. Mies ei oikein nukkunut viime yönä, minä kyllä vetelin hirsiä, kiitos korvatulppien. Miehen työkaveri oli joskus sanonut, ettei voi nukkua korvatulppien kanssa, kun "kuuluu se aivotoiminta". Todistettu on siis, ettei mulla sellaista ole, ei kuulu mitään...

Täyttelin vihdoin PIROKiin näyttelyilmoittautumiset, pitää maksaa ja laittaa laput postiin. Tohon juoksemiseen on varmaan sitten haettava pillerit, tai ei tuu näyteltyä, ei nukuttua!

Meillä kuuluu juoksuun ääntelyn lisäksi ratsastus. Hilma on joka tilaisuuden koittaessa hyppäämässä olkapäälle ja narisee siinä häntä pystyssä. Eilen se teki kahden metrin loikan miehen olkapäältä jääkaapin päälle, munia pyöritteleen. Selitys: meillä syödään paljon kananmunia, ja ne on parempia huoneenlämpöisinä. Joten niitä säilytetään keitettyinä kulhossa jääkaapin päällä, kun niillä oli pöytätasossa vähän liian kiva ja helppo leikkiä. Kissat kaivoi ne kulhosta, tyrkkäs vauhtia ja katseli kun ne putos lattialle. Sitten niitä oli kiva tuhota, kun sai kuoren ensin särölle. Eli jääkaapin päällä on siis kiva pyöritellä munia!

Toinen kova juttu on muovikassissa pyöriminen. Jos kukaan lukee Fingerporia, siinä oli kiva juttu kissasta, joka tykkäsi raapia vieraiden kasseja... Meillä niissä pyöritään kuin pienet hylkeet.

Täytyy päättää tänään kuvitta, ei ole oikein mitään kivaa esittää. Kunhan toi juoksu on ohi, aloitetaan naksutinkoulutus ja valjasharjoittelut. Laitan sitten videoo, kun kissat aamulla hakee Aamulehden postilaatikosta. Kovat on tavoitteet!

Naksutinkoulutusmietteissä

2009-03-15T05:58:00.000-07:00

Ostin eilen kirjan "Naksutinkoulutusta kissoille" ja olen innoissani lukenut sitä. Seuraavaksi täytyy ostaa naksutin ja aloittaa tositoimet. Olen tosi innoissani ja aivan varma, että kesällä meitin kissaneitit ovat oppineet kulkemaan valjaissa naksuttimen voimalla ja kaikki arkiset hoitotoimenpiteet sujuvat kuin tanssi vaan! Tai siis kissat ovat kouluttaneet meidät kulkemaan talutusnarun päässä naksutellen, mikä on kiva näkökulma asiaan tuossa kirjassa. Mutta niinhän se menee, kissat kouluttaa meitä ihan huomaamatta vastaamaan niiden haluihin, jos ei pidetä varaamme.

Tosi helposti tulee otettua lelu esille kun Hilma kiipeää kolmatta kertaa telkkarin päälle ja yritettyä leikittämällä saada sen huomiota suunnattua johonkin muuhun. Kas vain, näin se Hilma taisi löytää varman tavan saada leikkikaveri, ei kun telkun päälle ja oma höpölelu on heti esillä! Kissa - ihmiset 1-0! Jos naksuttimella löytyis parempi tapa kouluttaa, toivottavasti.

Viimeksi kirjailin kuulumisia kun Hilmalla oli juoksu, se meni 7 päivässä ohi ja nyt on taas rauhallista, no niin rauhallista kuin kahden aktiivisen 7-kuisen abyn huushollissa nyt voi koskaan olla... Heta ei ole vielä alkanut juokseen, tosin puskee kaikkea melko lemmekkäänä, josko olis sellaisia merkkejä?Kevätt odotellaan kaikki kiihkeästi, pääsis ulkoiluaitauksen tekoon ja opettaan valjaissa liikkumista, niin päästäis porukalla pihalle.

Tässä mitään naksuttimia tartte, kynsillä kun painaa, niin jos ei vauhti lisäänny, niin ääntely ainakin!

Ratsastuksen jälkeen on mukava lämmitellä rasittuneita lihaksiaan mun uuden parhaan ystävän, Ulkoisen Kovalevyn (aika urpo nimi, kylläkin) kainalossa. Se on niiiin ihanan lämmin ja hyrisee ja tärisee hiljaa!

Uusia harrastuksia on tää kolopesintä, aika siisti kolo tähän kiipeilytelineeseen onkin kissalle tehty, tästä on tosi hyvä väijyä noita kissanruuanlaittomenoja tossa liedellä!

Kolopesintää parityöskentelynä, kääntyminen tällä hyllyllä on tehtävä synkronoidusti, muuten kissut putoaa pönttöön (ikkuna on ylhäällä vessanseinässä, pöntön yläpuolella).
Petaamisessa on tosi kiva auttaa äiteä, kumma kyllä, kun välillä tuntuu, ettei se oikein osaa arvostaa meitin apua?
Tässä vielä värimalli jota käytettiin kissan hankintaan, eli meitin lattia. Äite on niin siisti ja tarkka ihminen, että halus just oikean väristä kissaa lattialle, ettei karvat näy (tosi siisti joo, ei kuulemma tartte imuroida niin usein, kun ei lika näy). Hilma pyytää lisään, etteihän se äite koskaan imuroi, teettää ne hommat surutta talouden miäsihmisellä, valittaa huonoa selkäänsä... Ovela on kissan-äite, ja laiska! Äite lisää itte, että naisihminen on viisas, vaikkakin vähän raihnainen ja kiittää imuroijaa!

Maalisjuoksut

2009-03-04T05:23:00.000-08:00

No nyt se on sit alkanut, mitä olen pelonsekaisin tunnoin odotellut, eli meitin ensimmäinen juoksu! Hilmalla on menossa kolmas päivä ilmeisesti ekaa juoksuaan, eikä merkeistä voi erehtyä. Totean tuossa että "ilmeisesti eka", koska se on ollut ainakin kerran aiemminkin jo vähän outo ja huutelevainen, mutta now it's the real thing! Ja pentuja on suunnitteilla vasta johkin vuoden vaihteeseen/ensi vuoteen. Pillerithän ne on sit haettava, jos tämä meno usein uusii.

Hilma tosiaan huutaa ja maukuu melkoisen äänekkäästi ja on levoton. Äsken sillä oli sellainen peuhukohtaus, ensin kipusi syliin kiemurtelemaan ja sitten kieriskeli tossa tietsikan vieressä ja lattialla, välillä kaihoisan kumeasti moukuillen! Nyt juoksee alakerrassa mouruamassa. Tekstailin uutisia kasvattaja Pialle, ja uhkasin pistää Hilman pihalle kulmakunnan kollin iloksi, on meinaan komea kolli, sen pääkin on HIlmaa isompi. Mahtais tulla veikeitä pentuja...

Katsotaan nyt kuinka pitkään meillä juostaan, ja koska Heta seuraa perässä, täytyy varmaan odottaa ainakin seuraava juoksu, ennen kuin voi laittaa pillereillekään.

Tässä muutama arkikuva, ei ole tullut vielä otettua mitään kiimakuvia, mutta ei kai niitä voi näin siisteille sivuille laittaakaan...

Tässä kaikille abykolleille kuva Hilmasta, näin kiiltävä turkkinen neito olis täällä Nokialla päiväkahviseuraa vailla, nimimerkillä kermakahvit ja tositarkoituksella!

Kyllä Hetankin (oikealla) turkki on alkanut tummua ja kiiltää, se oli pitkään tosi vaisu ja matta.

Kyllä siitä vielä kunnon punainen tulee!

Tässä siskot saman ikkunan ääressä jälleen, mun tietsikka on tässä niitten vieressä vasemmalla puolella ja ne yleensä istuu mun luona nenät ikkunassa, kun teen töitä koneella (jos eivät osallistu aktiivisesti sorkkimalla näppistä). Jos oikein tarkkaan katsotte, niin puun vieressä on lintulauta, jolla vierailevia oravia on sitten ihana seurata! Zoomi ei antanut periksi, yritin ottaa lähikuvaa oravasta, joka on parhaillaan laudalla aterioimassa.

Arkipuuhia

2009-02-24T23:36:00.000-08:00

Sairastelut on takana ja ollaan sit palattu arkihommiin. Usein sanotaan, että pienet lapset pitää vanhat vanhemmat nuorina, mutta pienet kissat saa kyllä ainakin mun tunteen itseni vanhaksi ja väsyneeksi. Kun selkäs käännätr ne on suunnittelemassa jotain uutta kivaa leikkiä, kuten taulujen pudottelua seiniltä. Se oli tänään ohjelmavuorossa aamukahviaikaan. Täytyyhän sitä tarkistaa, ettei taulun takana ole vaikka hiirenpesä! Ja nykyään kun selkäs käännät Hilmalle, on se heti hyppäämässä sinne, olkapäälle pitää kiivetä, tarkastamaan, ettei ole katossa mitään uutta. On kova kiipeämisvietti näillä abyillä.

Näin se Heta parannettiin, täysrasvaisella luonnonjogurtilla, ja kyllä maistui!

Parhaaltahan se tietysti maistuu ihmislusikasta, ihmislautaselta ja sohvalta syötettynä, niin kuin muillekin ihmisille!

Kuvia muista puuhista:

Lelujen uitto käynnissä.

Kissanruokaako täällä paistetaan?

Kissakassihurmos!

Terveitä kissoja

2009-02-21T23:42:00.000-08:00

Heta on jo tervehtynyt ja onneksi tauti, mikä sitten olikin ei ole iskenyt Hilmaan. Heta ottaa edelleen kiltisti ja halulla tablettinsa, mikä on iso helpotus. Oksentanut ei ole 3-4 päivään, matot alkaa olla puhtaita, kiitos Finnmaid -mattojen puhdistussuihkeen. Tosi hyvä ja helppokäyttöinen aine, ei kun suihkutetaan vaahtoa tahraan, hangataan, pyyhitään kostealla ja imuroidaan kun kuiva. Ja puhdasta tulee. Nyt pitäisi vielä pestä lattiat kunnnolla jossain välissä, ne kun on läikikkäät, ei pelkästään ton oksentelun takia, vaan muutenkin kunnon pesun tarpeessa.

No tänään ei kuitenkaan aleta lattioiden pesuun, laiskottaa (niin kuin aina muutenkin nykyään) eli lähinnä laiskottelen päivän!

Kyllä tohtori Mengele tietää...

2009-02-19T06:40:00.000-08:00

Täytyi heti tulla kommentoimaan noita lausuntojaan makutableteista tossa edellisessä tekstissä. Pieni selvennös otsikkoon, ristittiin se eilinen tohtori Mengeleksi, kun se oli se, joka meidän Kilu-kissan nukutti kesällä. Mulla kun on aina tapana saada sellaisia epäsopivia ja outoja mielleyhtymiä ihan tavallisista asioista, niin heti kun näin sen eilen, mua alkoi naurattaa, kun sieluni silmin näin, kuinka oltais voitu reagoida... Olis voinut kommentoida Hetalle, että "Varo vähän sitä setää, se tappoi sen entisen kissan". Joo, mulla on huono huumorin taju, mutta sitä on sitten sitäkin enemmän. Kai se oli jokin myöhästynyt suru/sokkireaktio siihen lääkäriin. Se oli kyllä oikein kiva ja asiallinen setä, kiitos vaan, ja nyt kehut:

En olis ikinä uskonut se tohtorisedän "makutabletteihin" mutta Heta söi sen kuin tyhjää vaan ja olis syönyt lisääkin! Kiva, kun joskus yllättyy näinkin päin. Mä olin jo pukeutunut asbestisuojapukuun ja toppauksiin ja valmistautunut ruuvaamaan kissan pöytään kiinni, laastarit ja ensiapulaukku oli pöydän kulmalla ja ambulanssin numero valmiiksi valittuna.... Ja sit se kissa menee ja syö sen tabletin, upeaa!

Lapsiperheen arkea

2009-02-19T04:17:00.000-08:00

Niin kuin muissakin lapsiperheissä, myös kissalapsiperheissä joudutaan välillä valvomaan. Toi aiemmassa tekstissa mainitsema vatsavaiva Hetalla vaan jatkui ja eilen, kestettyään neljäpäivää ja hetan merkattua lähes kaikki matot oksennuksella vain sen lääkäriin. Ripuliakin raukalla oli, ja paino laski 2,9 kilosta 2,6 kiloon. Ihan virkeä se silti vielä oli, mutta en viitsinyt siivota nurkkia pitempään...

Antibioottipiikki pyllyyn ja tänään pitäisi aloittaa illalla antibiootit suun kautta. Se on varmaan mielenkiintoista, se on edelleen hyvin määrätietoinen kissaneiti, johon ei kosketa, jos se ei halua. muuten se kiipeää sentään jo syliin, pesee mun tukkaa ja puskee(kehrää hulluna, mutta omilla ehdoillaan. Joten illalla nähdään, miten ne tohtorin kehumat makutabletit oikein neidille uppoaa...

Lääkäri oli sitä mieltä, että olen syöttänyt sille liian vaihtelevaa ruokaa (vähän hyvälaatuista kuivaa ja märkää teollista + raakaa lihaa + kalaa) ja että olis parempi pysytellä yhdessä. Hmm, enpä tiedä, uskoako...

Tossa ennen mahaoireita aloitettiin tutustuminen kissan ruohoon, en usko että se vaiva siitä kuitenkaan tuli, kun olen antanut vain vähän alkuunsa kokeilla.

Ihmettelin, että millä ihmeellä ne kissat saa syömään ruohoa, mutta ne oli heti kiinni juonessa ja olis leikkineet ja syöneet sitä vaikka kuinka, jos olisin antanut.

Tässä Hilma tutkii ruohoa, olisko siellä yhtään suklaamunaa tai pääsiäis-, tahi päästäisnoitaa piilossa!

Vatsavaivojen lomassa on leikittykin: Kierrätys on kissojen sydäntä lähellä, Lidliin menossa olleet pullot leviteltiin alle aikayksikön köökin lattialle, kassia sovitettiin ja sit tuumattiin, että kissat haluaa pullomeren, tai edes pallomeren! Taitaa olla melkoisesti juomista edessä, jos pullomerta aletaan tehdä... toisaalta onhan se kesä just tulossa...

Vatsavaivoja

2009-02-15T05:44:00.000-08:00

Heta on vähän potenut tänään mahaansa. Se on aina ollut herkkä oksenteleen, on huomattu, että hyytelökissanruuat aiheuttaa sitä helposti. Nyt se on tämän aamun taas oksennellut, kuudesta lähtien neljä viisi kertaa. Yhdeksän aikaan se oli aika vetämätön, ei juuri vastaillut vaan oli nuupallaan. Onneksi on siitä äkkiä piristynyt, tosin ei vielä syö, mutta juo vettä kunnolla, mikä on pääasia. On nyt jo leikkisäkin ja kehräilee, joten eiköhän tää taas ollut väärästä ruuasta johtuvaa. Vaikka olis kuinka korkealaatuista valmisruokaa, ei se hyytelö sille näytä käyvän. Joten ei sitä sitten enää! tosin olen sitä kokoajan koittanut välttää, mutta kun joistain purkeista ei saa selvää, että mitä siellä on, ennenkuin avaa. Olis pitänyt vaan heittää meneen. Barffia yritetään syöttää pääasiassa, mutta joskus purkit on helppoja ja vaihtelua.

Muuten neidit jakselee hyvin. On muutamaan kertaan oltu liikkeellä vieraissa niiden kanssa, yritetty opettaa autoiluun. Aiemmin on kuljettu mun Saabilla, mutta se on niin kauhea traktori, vaikka on melko uusi, että kun ne kissat oli siinä aika levottomia ajateltiin kokeilla omaa autoa (se Saab on siis mun työsuhdeauto). Sitikassa kyyti on tasaista ja hiljaista ja siinä ovatkin olleet paljon rauhallisemmin. Eli sillä sitten pitää tehdä kissareissut. Vahinko sinänsä, Saab on kuitenkin farmari ja mahtuisi paremmin muutakin kamaa, lisäksi sen Saabin bensat olis ilmaiset, mutta minkäs mahdat! Vuoden päästä pääsen valkaan uutta työautoa, enkä taatusti ota Saabbia.

Pääsiäisenä viedään neidit kahdeksi yöksi Jellonan kissahoitolaan Orivedelle, lähdetään silloin Sepon kanssa Mikkeliin vieraisiin. Siellä kun on Pepper-kissa, niin ei voida viedä omia kissoja mukana. Sepon vanhemmat on aiemmin katsoneet meidän kissoja, mutta kun ne alkaa oleen vanhoja, on ajateltu, että nämä kissat pitää opettaa johonkin muuhun jo heti pienestä. Toiveissa olis kuitenkin joskus matkustella, jos on rahaa... Saas nähdä, mitä tytöt tykkää hotellilomastaan...

Hilma on ollut kova kiipeileen telkkarin päälle, joten Seppo kiinnitti sen seinään, kun pelättiin että Hilma sen kaataa. Kuviteltiin myös, ettei se enää kissaa kiinnosta..

Siinä on nyt oikein ihana kissan lämmityskolo. Hilma tuppaa nukkuun siellä aina kun silmä välttää ja välillä kokeilee rajojaan kun katsellaan telkkaria. Ollaan häviämässä tämä taistelu, päätellen telkkariin ilmestyvien kissantassun jälkien määrästä.

Tässä Hilma kommentoi aamuTV:n lähetystä. On tosi kiva tassulla taputella suosikkijuontajia ja muuta kivaa täältä kissahyllyltä! Kiitokset LG:lle kissakatsomon suunnittelusta, varsinkin nämä eturivin lämmitetyt paikat yläkatsomossa on tosi makeet!

Ei sitä aina jaksa kissakaan telkkaa katsoa, on leikittävä välillä!

Kuten kuvasta näkyy, leikki menee yleensä niin, että Hilma riehuu hullunaja Heta enempi neitinä katselee vähän sivusta, ei sovi hyvin kasvatetun kissaneidin ihan noin rajusti käyttäytyä sen mielestä.

Se Hilmasta on todettava, että vaikka sen leikit onkin vähän poikatyttömäisiä, niin siisti neiti se on, lelutkin pestään leikin päälle...

Vähän kuvia

2009-01-27T07:30:00.000-08:00

Laitan taas muutaman kuvan tänne, pieniä otoksia viime päivien puuhailuista. On pitänyt vähän kiirettä, eikä ole ehtinyt bloggaileen, mutta onneksi kuvia tulee otettua aina silloin tällöin.

Tässä Hilma on tutkimassa kauppakassia, yksikään elintarvike ei meille saavu ilman perusteellista tarkastusta! Jos olis vaikka jotain kissanherkkua!

Heta ja Hilma poseeraa. Oli aika hauskaa, kun Seppo löysi vanhan salamalaitteen ja kokeili sitä, ja toimihan se. Heta kun huomasi sen salaman välkkymisen se juoksi oitis kiipeilypuuhun ja alkoi poseerata. Hyvin on Pia kissat ehdollistanut, siellä on jokunen kuva otettu juuri kiipeilypuussa.

Hilma tykkää tavattomasti Sepon vanhasta hikisestä saunatakista, ihan ykköstuoksut on siinä! Mä en ole ehkä niin myyty...

Meillä ei ole enää laptoppia, vaan cattoppi!

Hilma tykkää vissystä!

Heta on todellinen nainen ja ymmärtää kauneudenhoidon päälle. Heti, kun alan viilata kynsiä, se juoksee paikalle. Heta tykkää tosin viilata hampaita. Toinen Hetan favorit on sakset, varsinkin kynsisakset. Meillä ei niin hiljaa onnistu leikkaamaan, etteikö Heta heräisi ja juoksisi paikalle saksia haisteleen ja puskeen. Valitettavasti se ei ole yhtä kiintynyt kissojen omiin kynsisaksiin...

Jotta sellaisia otoksia. Nyt alan mietiskelemään seuraavaksi kevään näyttelyitä, jotta mihin mentäisiin. Tampereelle ainakin. Saisi ne uudet TUROKista ostetut verhot vihittyä käyttöön.

Kissanautit

2009-01-06T00:16:00.000-08:00

Vuosi vaihtui ilotulitteiden räiskeessä. Me ei tuliteltu, mutta naapurit "ystävällisesti" pitivät metelistä huolen. Vähän jännitin kissojen reaktioita, Pertsa- ja Kilu-kissat inhosivat ja pelkäsivät raketteja ihan hysteriaan asti. Hilma oli tosi cool, ei silmää eli korvaa raketeille räpsäyttänyt. Heta oli vähän säikky ensimmäisten rakettien aikaan, mutta sekin rauhoittui pian ja ilta meni siltä osin tosi hienosti.

Meillä oli vieraita siinä uuden vuoden aikaan pari yötä ja niidenkin kanssa kissat oli heti tosi kavereita, nukkuivat vieressä ja seurustelivat. Rakettien paukkuessa ne sitten juoksi ja riehui sen aattoillan n. 3-4 tuntia yhteen menoon. Joten kyllä ne raketit vähän tietysti niihin vaikutti, niistä tuli yliaktiivisia. Uudenvuoden päivän ne sitten nukkui, eivät jaksaneet edes leikkiä, oli ollut sen verran jännää.

Kissat on kasvaneet mukavasti, värit hieman tummuneet, Hilmalla on tässä vaiheessa tullut tosi voimakkaasti esille etujalkojen takapuolen raidoitus. Hetalla oli pariviikkoa sitten yllättäen tosi selvät raidat rinnalla, jossa mä en ole niitä ennen huomannut, mutta nyt ne on musta vähän häipyneet. Se on sen verran syventänyt väriään, että hämärässä niitä ei meinaa erottaa toisistaan (taidan tarvita silmälasit), mutta kyllä valoisassa ne on aivan eriväriset.

Ainoa asia, mikä vähän huolettaa, on Hetan asenne herkkuruokaan, eli raakaan lihaan ja kalaan. Jos sille antaa peukalonkynttä suuremman palan raakaruokaa, se murisee ja sähisee tosissaan ja sitten se riepottaa sitä palasta ympäri kämppää. Palanen tapetaan moneen kertaan ja heitellään tapeteille jne. En oikein tiedä miten suhtautua asiaan, joten olen lähinnä yrittänyt pieniä ruuan tosi pieneksi. Sitten se selvästi hakee lisää jännitystä elämäänsä, tuo sen palasen lähelle tai juoksee jalkojen välistä sen kanssa, jotta voi puolustaa sitä murisemalla... Sillä on muutenkin saalistusvaisto tosi herkässä, oravat ja pikkulinnut vaanitaan ikkunassa tosi tarkkaan. Mä luulen, että se sais ne vaivatta kiinni, jos vaan sais mahdollisuuden. Muuten se on muuttunut sylikissa suuntaan, sängyssä tulee viereen ja peiton alle, puskee ja haluaa rapsutusta ja on seurallinen, sylissä ei muuten vielä viihdy.

Toi ruokajuttu on sikäli hankala, kun meillä on keittiö samaa tilaa muun kämpän kanssa, niin ei voi sulkea ovia ja antaa sen puuhailla siellä keittiössä, vaan se sotkee joka paikan. Kyllä Hilmakin saattaa vähän kuljettaa, niinhän teki Pertsa ja Kilukin, se on ihan luonnollista, mutta yleensä se suostuu syömään sen ruuan ruokapaikalla, kun sen ruuan vie sinne takaisin. Toivotaan, että Hetakin kasvaisi tuon asian ohi jossain vaiheessa.

Ja sitten vähän uuden vuoden ihmeitä: Nokialla on nähty ufo! Hilma halusi heti lähteä sinne, "Where no cat has gone before!" eli toisiin kissagalakseihin ja kapusi kyytiin, mutta Heta tekniikkakissana oli sitä mieltä, että laskeutumisen yhteydessä ufo on kiepsahtanut nurin ja se täytyy kääntää, jotta lähtö onnistuu.

Kääntö onnistui, ja Heta vielä tekee lähtötarkistuksen. Tässä Heta ryömii pois konehuoneesta..
Pohjassahan on reikä! ...Ei hätää, sehän on pakoputki...

Lentoon!

Lennon päälle kissanautit lepää!

Tapanituumat

2008-12-26T00:13:00.000-08:00

Joulu on sitten suurimmaksi osaksi ohi, syöty on ja vähän juotukin. Vaakaan en uskalla ihan heti, maha pömpöttää siihen malliin! Kissaneidot tosin punnitsin eilen, Heta johtaa 2,5 kg ja Hilma 2,3 kg tulee perästä. Niiden painoero on pysynyt koko ajan samana. Ovat laihtuneet painonnoususta huolimatta, Hetalla oli pieni mahamakkara, joka on sulanut nyt pois kokonaan. Eli tyttöjen painot on silkkaa lihasta ja kyllä ne liikkuukin, molemmat ovat todella voimakkaita ja nopeita. Ei olla pysyä perässä.

Tässä pieni voimisteluvideo, kuvanlaatu ei ole kummoinen, on otettu tavan digikameralla.

Kuusenkoristeet on saaneet olla melko rauhassa, niitä käydään kokeilemassa pari kertaa päivässä, jotta jos vähän sais heiluttaa... Koristelu oli kyllä mielenkiintoinen ja vauhdikas prosessi. Kissat jakoi kullanarvoisia neuvoja ja valvoi taiteellista vaikutelmaa silmät ja kynnet kovina. Hilman mielestä kullanväriset koristeet ja varsinkin käynnökset oli vissiin aika prameita ja se yrittikin parhaansa mukaan ilmaista mielipiteensä, että pois noi kiiltävät kauheudet kuusesta. Tosin se kyllä tykkäsi niistä leikkikaluina. Heta luonteensa mukaisesti tyytyi katselemaan tapahtumia vähän kauempaa ja vain nenän asennolla hienovaraisesti ilmaisi mitä minnekin pitäisi sijoittaa. Senkin täytyi kyllä sit tulla välillä oikein konkreettisesti näyttään kuinka koristelu oikeaoppisesti tehdään, eihän sekään nyt ihan mitä törttöilyä tahansa kyennyt sivusta seuraan. Hilman hosumista se kyllä välillä ihmetteli, Hetan arvolle kun ei sellainen huhkiminen ja päätön höösäys sovi!

Hilma Tarzanina: "Nyt mää heilautan itteni tällä liaanilla tonne jakkaralle, kreetah bungalo vieköön!"

Tarzanin seikkailut osa 2: Hilma, jakkaran kunkku: "Pannaas toi liaani tohon oksalle seuraavaa lentoa odotteleen"
Heta ihmettelee kovasti Hilman höösäystä: "Mikä hiivatin Tarzan toi oikein luulee olevansa, tulis nyt joku ja nostais sen tonne puuhun, mä en kestä tota touhua!"

Täällä haisee viidakolle! Kuka kumma pygmi on tänne piilotellut noita kiiltäviä pallukoita, ne pitää saada pois, ja heti!

Jaa pygmi... No sitten määkin kyllä ihan vähän kokeilen, pahuksen pallo kun sitä onkin kiva läimiä...
No, nostettiin sitten lopuksi ne tarzanit puusta ja ihan sulassa sovussa todettiin, että on se kuusi aika kiva ja kaunis, ihailtu on sit moneen otteeseen.

Muisteltiin vähän joululauluja: "Syttyi siunattu joulun tähti... Ja sit me kissat tuhottiin se, hähää!" Niin joulu sitten sujui rauhaisissa merkeissä, siitä todisteena tämä viimeinen kuva...
Nyt me sitten aletaan valmistautuun uuden vuoden vastaanottoon, luvassa on kuulemma pauketta ja möykkää, mites siitä mahdetaan selvitä, vähän jännittää.

Aaton aatteita

2008-12-23T23:01:00.000-08:00

Jäi eilen vähän bloggaaminen kesken, kun kaverini Tuija tuli kyläileen. Kissat on kiinnostuneita vieraista, Hilma kiipeää heti viereen, mutta Heta on varautuneempi. Heta oli pari viikkoa sitten tosi arka, kun sisko Susu ja sen tyttäö Silja oli kylässä, olin jo huolissani, että siitä tulee erakko. Mutta maanantaina kun äitini ja Merja-täti kävi kylässä suostui Hetakin tekemään tuttavuutta kissakarkkien voimalla ja samoin eilenkin "jää murrettiin" pienillä palkkioilla ja Hetakin oli ihan cool ja kiinnostunut vieraasta. Heta on alkanut tuleen meidänkin syliin ja ihan pikkasen, joten kyllä siitäkin vielä sylikissa saadaan.

Kohta pitäisi alkaa kuusen koristeluun, muut jouluvalmistelut onkin jo valmiit. Joulua meillä vietetään kaapissa, siis siitä päätellen, että Seppo siivosi ne ennen joulua ;) Lattiat on pesty, niiltä on hävitetty lukuisten tapettujen liha-aterioiden jäljet; Hetalla varsinkin on ihana tapa teurastaa kaikki peukalonkynttä isommat lihapalat. Se kiristää mun hermoja jonkin verran, en tiedä miten ne sais syömään ruokansa siististi ruokapaikallaan?

Tässä tyttäret osallistuu joulusiivoiluun, pesin matot teurasjätteistä ja liukuesteet asetettiin huolella puhtaiden mattojen alle. Niitä piti tietysti sovittaa vähän joka paikkaan, kiipeilypuusta lähtien... Niillä on meinaan sellainen outo taipumus, että ne useimpina päivinä putoaa pois mattojen alta ja kasaantuu keittiön nurkkiin...

Kierrätys on kissan sydäntä lähellä! Heta tuumasi Hilman oikein riehuttua, että joutaa tuokin mokoma vaikka paperinkeräykseen! Hilmalla on sellainen aivan murisuttavan ihana lempilelu, jonka kanssa leikkiessä se pelottaa Hetaa, joten luulen Hetan halunneen pakata senkin kierrätyskassiin. Täytyypä ottaa siitä kuva joskus, Hilmalla on siihen leluun sellainen synkkä ja maaginen viha-rakkaus-suhde, jota vain toinen gootti-kissa voi ymmärtää. Hilmahan on gootti, siitä on todisteena sen mustalla rajatut huulet ja nenä!

Tyttäret söivät sopuisasti leikin päälle lounasta, ovat vaan kovin vaativat! Ikkunapöytä sen olla pitää, ja talon parhaat porsliinit! Lounaalla ei tartte olla elävää valoa, mutta päivälliselle olis paree olla valkoinen pöytäliina ja kynttilään valoa, pliis!

Jaahas, tänne Nokialle on kohta luvassa kuusessakiipeilyä, joulupallosadetta ja koristeköynnöksien vetokisaa, ei kun menoks!

Hilma ja Heta toivottaapi vauhdikasta aattoa kaikille! Kiikkukaa kuusessa ja syökää hyvin!

Joulu on jo ovella

2008-12-23T05:45:00.000-08:00

Jestas, onpa aika vierinyt vikkelään, joulu on jo ihan ovella. Ihanaa, kun saa olla pari päivää kotona, eikä tarvitse kulkea pitkin maakuntia. Jouluvalmistelut alkaa oleen pulkassa ja lunta on varmaan joku 15 cm joten olosuhteet alkaa olla kohdallaan.

Siivotaan

2008-12-14T08:38:00.000-08:00

Piti pestä jääkaappi eilen, on ollut työn alla jo kauan, mutta reissutöissä ei ole oikein aikaa (eikä halua)kaikkeen kodinhoitoon. Täytyy sanoa, että kaikkien abessinialaista haluavien pitää ymmärtää, että se aby haluaa osallistua kaikkeen. Mitään kotityötä ei saa tehtyä, ellei niitä lukitse toiseen huoneeseen. Onhan se ihanaa, että on pieniä abylaisia!

Täytyi tarkistaa, onko sipulit pysyneet tuoreina vihanneslaatikossa! Hilma on enempi valkosipulikissoja, Hetaa kiehtoo lievästi sipulinen ja rapiseva muovipussi enempi.

Kaikkialle on kiivettävä! Saataiskohan me kissat tota rosollia?

Kyllähän se kaappi tuli sitten kaiken lopuksi pestyä, pientä kärsivällisyyttä se vaati... Mutta kun on ollut reissussa monta päivää, on se niin kiva puuhailla kissujen kanssa.

Tässä vielä muutama muukin sekalainen otos:

Heta ja uusi lelu: mutanttipervohiiri.

Hilma Lucia-neitona!

Voi kun pääsis käsiksi tuohon ihmeelliseen sauvakäpöttelijämummuun!

Joulukuusi-videot

2008-12-14T08:16:00.000-08:00

Tässä pari lupailemaani videota:

Jouluvalmisteluja

2008-12-08T06:23:00.000-08:00

On vierähtänyt aikaa, että olen ehtinyt bloggaamaan, olen ollut työreissussa. Oli tosi ikävää joutua viikoksi reissuun, kun kotona on kissanpennut, joiden kasvua haluaisi päivittäin seurata. viikon poissaolon jälkeen kissat vielä tunnisti, mistä olin vähän huolissani, onhan ne olleet meillä kuitenkin niin vähän aikaa. Seppo oli hoitanut kissat hyvin, saanut ne syömään lautasensa puhtaiksi ja leikkinyt ahkeraan:)

Meillä on ollut viimeiset 5 vuotta tapana, että tuodaan joulukuusi sisään ekana adventtina. Meillä on muovikuusi, ja jouluhulluna haluan ottaa siitä kaiken ilon irti, ei riitä pelkkä joulunajan kuuseilu mulle! Ensteks laitetaan kuusi ja siihen pelkät kynttilät ja sitten pikkuhiljaa lisätää koristeita fiiliksen mukaan joulun lähetessä. Nyt ei uskallettu ekana adventtina kissojen takia sitä pystyttää, mutta eilen sit repäistiin. Olihan se touhua, kissat kun halusi ojentaa auttavan käpälän joka väliin...

Heta puussa.

Kuvat on kaikki vähän tärähtäneitä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli siihen malliin.

Kaikkeahan on maistettava, muovia tai ei...

Kyllä me kissat saadaan muovikuusikin kariseen, ähäkutti!

Välillä ehdittiin kiipeileen vaatekomeroonkin, hahaa! Nyt kun me on tajuttu, ettei siellä peilissä ole mitään peilikissaa, niin me on rohjettu lähentyä sitä komeroo. Liukuovet on ihan helpponakki abynoille, me ne auotaan ja tarkistetaan, ettei ole hattuhyllyllä hiirenpesiä (näyttää ton meidän emännän tukka meinaan epäilyttävästi siltä, että jossain on hiiri tehnyt tuhojaan, hatussa tai tukassa)!

Luvassa on kuusenpystytysvideota, kunhan toi Seppo saa ne editoitua, se kun on sen alan miehii meitä naisväkeä enempi!

Heta toi just alakerrasta tänne työhuoneeseen paistinpalan, joka ei kelvannut syötäväksi hetki sitten. Ei se sitä nytkään syö, mutta vie sen Hilman eteen, ja murisee uhitellen. Kun Hilma siirtyy murinavyöhykkeen ulkopuolelle, Heta kiikuttaa sen paistin heti hyvälle murina etäisyydelle. Elämässä pitää olla jännitystä, nääs!

Filmitähdet

2008-11-29T07:07:00.000-08:00

Tässä pieni pätkä Hetan ja Hilman arkea, neidit ovat kovia kiipeilijöitä, rodulleen uskollisia siis. Tässä meno on varovaisen rauhallista, ei niitä meinaa saada kameran tähtäimeen silloin, kun ovat tosissaan liikekannalla.

Laitetaan tähän myös vilaus Kilu-kissasta, joka metsästää nyt taivaallisia hiiriä. Kuva viime kesältä, Kilu-herra on siinä 15-v.

Kotielämää

2008-11-28T03:49:00.000-08:00

Kissat ovat nyt kotiutuneet täysin meille. Kolme viikkoa ne on vipeltäneet tuossa jaloissa ja on vaikea muistaa, millaista oli ennen neitien tuloa. Paljon hiljaisempaa...

Heta ja Hilma puutarhatöissä, huonekasvien (myös teko- sellaisten) harvennus on hyvä suorittaa alkutalvesta...

Hilmalta jäi yksi kuollut oksantynkä katkomatta, Heta korjaa tilanteen...

Tänään ruiskuttelin sitten sellaista kissojen karkoitusainetta tähän puuhun, nyt sitten koko huusholli haisee sitronellalle, eipähän sitten tule hyttysiäkään! Aika vastenmielinen haju, tuumasi kissatkin, Hilma vetäytyi yläkertaan mielenosoituksellisesti aivastellen.

Mä teen välillä konttorihommia kotosalla työhuoneessa, milloin en kaupparatsuile maakunnassa myyden kaihikamaa. Kotitoimistopäivistä on tullut melkoista survival-peliä, tietoliikennekissat valvovat jokaista näppäimenlyöntiä. Tulostinta on kanssa kiva väijyä, jos rahantulo pienenee, johtuu se siitä, että matkalaskujen teko on ollut aika tuskaista.

Mutta ymmärrettäväähän se on, että hiirtä pitää vahtia, ettei se ala kuseskeleen nilkoille ja kursoria on kytättävä jokaisessa tekstissä, mistäs sitä tietää, ettei se vaan kirjoita jotain meidän kissuista, jota kissut ei voi hyväksyä.

Heta hyväksyy blogitekstin ja valitsee liitettävät kuvat.

Välillä näppiksellä on sellainen liikenne, että toivon jonkun jalostavan lasipäisiä kissoja, että edes vähän näkisi, mitä sitä tulee kirjoitettua. Tänään aamulla kun yritin juoda aamukahvia, ajattelin, että neideille olisi pitänyt laittaa nimiksi Kiusa ja Kappale, kun aamulehden jokainen aukeama piti käydä arvostelemassa ja kahvia nuuhkia joka siemaisun välissä. Piti vissiin tarkastaa, ettei se vanha äiti koita jo aamusta hoitaa stressiään terästetyllä kahvilla! Ei ole ryypätty, naama on kyllä valitettavasti aina aamulla näin pahannäköinen.

Mutta on ne kissat sitten niin lutusiakin, varsinkin kun ne nukkuu ovat oikein herrantertut!

On kivaa kun on nukkuseuraa!

Eka näyttely

2008-11-23T05:09:00.000-08:00

Oltiin eilen sitten Hetan ja Hilman ekassa kissanäyttelyssä Turussa. Lähdettiin matkaan perjantai-iltana ja yövyttiin hotellissa ja lauantaina sitten näyteltiin. Matkaseurana oli kissojen Lotta-sisko ja Pirjo. Matkalla miu'uttiin aikalailla, välillä neidit olivat hetken hiljaakin.

Hotellissa kissat kotiutui nopeasti, oltiin lemmikkihuoneessa, jossa haisteltavana oli tietysti kaikkien aikaisempien lemmikkien hajut. Kokolattiamatto oli aika vinkeä, mutta kissoille mieleen, se taatusti oli dokumentoinut kaikki kohdalleen osuneet hajut uskollisesti!

Heta nauttii maton aromeista!

Sängyn alla oli majaillut varmasti kymmeniä koiria! Hilman mieleen oli tämä kohta, jossa oli ilmeisen mehevät käyntikortit... Kissojen kiitokset kerrossiivoojalle, tuoksut hyvin tallella... Oli meillä ihmisilläkin poskiontelot kovilla!

Lauantaina sitten kahdeksan jälkeen näyttelypaikalle ja eläinlääkärin tarkastukseen. Koska oltiin kaikki ekaa kertaa näyttelyssä muuna kuin turistina oli sekin melko jännä kokemus. Mun suurimmat pelot karisi siinä, kissat saatiin korista ja tutkittua ilman karkaamista, joten alku oli lupaava. Kasvattaja Pia oli mukana koko ajan ja antoi neuvoja, kiitos Pialle!

Näyttelyhäkkiin laitettin sitten Pialta saadut lainaverhot, hiekkalaatikko ja nukkumapesä ja kissat sisään onnistuneesti.

Kissat rauhoittui koppiin melko hyvin, tässä koittavat näyttää kaiken maailman näyttelyt nähneiltä ja kokeneilta palkituilta veteraaneilta tyyliin: "Bring it on, babe! I'm all for it!"

Ihan hienosti pärjäsivät, mäkin pääsin esitteleen kissat ja onnistuin ilman isompia mokia, kissoja tosin häiritsi mun paniikinomainen kiinnipitäminen ja puristelu, olisivat taatusti olleet rennompia ilman häirintää, mutta pelkäsin, että ne karkaa. Ne yritti kerran karkuun, olivat ryöttäät avanneet itse häkkinsä oven, kun jätettiin ne yksin hetkeksi, onneksi eivät olleet sännänneet ulos! Eli näyttelyhäkin ovet täytyy sitoa kunnolla, ei sovi luottaa niiden salpoihin.

Kummatkin sai ekan ruusukkeensa, EX1 arvoiset! Hilma pääsi sitten vielä omasta luokastaan TP:nä (tuomarin paras) paneeliin, mutta ei saanut ääniä. Tuomaripeliä, tuumi Heta, voittaja oli taatusti lahjonut tuomarit tuoreilla kalanpäillä! Hilma esiintyi assarin (Katja muistaakseni nimeltään) kokeneissa käsissä todella edukseen, loppuposeerauksessa heilutteli itsevarmana ja rentona häntäänsä ja katseli rauhalisena ympärilleen, taatusti nauttien tilanteesta!

Odottelu häkissä oli vähän puuduttavaa välillä, Heta näytti välillä selkeästi mielipiteensä, se nukkui pitkät pätkät pää hiekkalaatiossa, viesti vissiin oli: "Eiks tää lopu koskaan, tää touhu oksettaa mua..".

Kuvia ei tullut otettua kameralla paljoakaan, videota Seppo otti enemmän, täytyy sieltä katsoa vähän jotain kivaa, kun ehtii.

Kotimatka sujui lähes täydellisen hiljaisuuden vallassa, Heta, Hilma ja Lotta nukkuivat ja me muutkin oltiin ihan poikki.

Paikalla oli tosi paljon upeita Abyja ja abyihmisiä, oli kiva tutustua uusiin ihmisiin ja kissoihin. Terkut kaikille mukana olleille! Tavataan taatusti jatkossakin, Somakissin syyskokouksessa istuin hiljaisena kuunteluoppilaana ja tulin valituksi hallituksen varajäseneksi, kiva juttu! Ostettiin Somakissin pöydästä hienot näyttelyverhot, joten näyttelyuraa on jatkettava.

Ompelukissat

2008-11-18T05:51:00.000-08:00

Tein tänään kuljetuskopan suojan, ettei kissut palellu, kun mennään perjantaina Turkuun. Oli meinaan virkistävä kokemus, ommella taas ekaa kertaa moneen vuoteen ja oli tosi auliita apureita...

Ensin piti selvittää saksien toimintaperiaate...

Ja sitten mitattiin kangas, ihan kaikessa rauhassa... Hilma otti sakset kauniisiin tassuihin ja alkoi leikata, Hetaakin olis huvittanut...

Ompelun lomassa piti tarkkailla neulantoiminnan lisäksi materiaalien laatua, oli se tosi hyvä, että joku oli ottamassa makunäytteitä, ettei vaan päässyt sekaan pilaantunutta tavaraa...

Tulihan se suoja sitten valmiiksi, kiitos ahkerien apulaisten! Ja sitä piti heti testata, onko kynnen ja leikin kestävä...

Kohtahan me sitä päästään testaamaan käytännössä. Kissat vähän kritisoi materiaalivalintaa, on kuulemma liian lälly, ne kun on jo nuoret neidit! Mä niille lupasin tehdä uuden suojan Burberry-tyyliin, jos ovat kissoiksi näyttelyssä ja hurmaavat kaikki! Ja vähän pitää voittaakin...

Reissukissat

2008-11-17T06:01:00.000-08:00

Me on ajateltu tehdä näistä kissoista reissukissoja, koska aikaisemmat kissat ovat olleet todella huonoja matkustamaan. Joten eilen taas lähdettiin kissojen kanssa vierailulle. Lyötiin katit boxiin ja ajettiin siskoni Susun luo kylään Ylöjärven Asuntilaan. Ja kuten edellisenkin kerran, niin nytkin ne huusi kuin syötävät koko matkan. Jos tämä meno jatkuu, ei taida tulla reissukissoja...

Muuten kyläreissu sujui mallikkaasti. Kissat tietysti oli vähän ihmeissään, siskon perheen lisäksi oli pari muutakin kissan katsojaa, mutta ihan ok sujui. Ei ehditty oleen niin kauan, että olisivat täysin kotiutuneet, mutta suurin hermostuneisuus lähti kuitenkin.

Siskon 6 v. tyttö Silja kaverinsa kanssa leikitti kissoja, ne osaa olla lasten kanssa kivasti, eivät pelkää. Se on tosi hyvä, edelliset kissat kun meillä pelkäsi kuollakseen kaikkia alle 120 cm olioita, ja lapsien visiitit sai niiltä yleensä mahat ripulille, vaikka pääsivät vapaasti ulos pakoon. Nämä tyttäret kun on sisäkissoja, olisi hankalaa jos pelkäisivät samalla tavalla pienikokoisia.

Vierailulla ei otettu kuvia, mutta tässä muutama vanha.

Kissojen eka viikko

2008-11-16T00:05:00.000-08:00

Avasin tämän blogin jo viikko sitten, ja olen yrittänyt sitkeästi kirjoittaa siihen, onnistumatta. Ihmettelinkin, että olen melko tyhmä, kun ei vaan millään onnistu. No, tänään tajusin, että vika onkin meidän pöytäkoneessa, sillä ei onnistu kirjoittaminen hotmailiinkaan, eli siinä on softaongelma. Jätän selvittelyn miehelleni Sepolle, se kun on enempi sen alan miehii...

Nyt pääasiaan, eli kissoihin Heta ja Hilma. Saatiin ihanat Aby-siskot Pialta Kawaii-kissalasta viime viikon lauantaina, ja yhteiseloa on nyt sitten takana viikko. Heta, eli Kawaii Emiko on punainen ja Hilma, eli Kawaii Egao riistanvärinen. Tytöt on syntyneet 20.7.2008. Laitan joskus kun opin blogin käyttöä lisätietoa sukupuusta ja linkkejä vanhemmista yms. kivaa. Nyt kehoitan vain käymään Pian kotisivulla http://www.kawaii.name/ .

Kuvassa Hilma.

Tytöt on kotituneet hyvin. Yöt nukutaan kaikki samassa sängyssä, minä omalla puolellani ja tyttäret ja Seppo toisella. Nämäkin, niin kuin meidän edelliset kissat Pertsa ja Kilu, on heti oppineet sen, kenen jaloissa saa olla rauhassa. Minä kun olen levoton nukkuja ja potkin kokoon katsomatta kaikkia, jotka änkeävät minun puolelleni sänkyä! Pelkäsinkin, että tapan vahingossa kissuneidit, mutta ne ei sitä riskiä ota.

Ja tässä Heta.

Nuoret neidit ovat tietysti hyvin leikkisiä, nyt kun uusi koti on tuttu, on leikeistä tullut melko vauhdikkaita. Siinä ei voi itse kuin haukkoa henkeä, kun kissat juoksee toistensa perässä ja täyttä vauhtia kiipeilypuuhun. Ihme, etteivät loukkaa itseään!

Hilman lempilelu on korvatulppa! Mä olen jo vuosia käyttänyt sellaisia keltaisia vaahtomuovisia korvatulppia, jotka on melko kovia. hilmä saattaa kuljettaa sellaista suussaan ja pelata sillä jalkapalloa lähes tunnin kerrallaan. Heta seuraa vierestä, ilmeisesti Hilman pakkomielle kiinnostaa sitä puhtaasti kliinisestä näkökulmasta, koska se ei ole mokomasta pötköstä kiinnostunut. Hilma tuntuu nauttivan katsojista, jos Heta ei jaksa seurata, tulee se viereen tulppa suussaan ja sitä pitää kehua. Heta leikkii tasapuolisemmin kaikilla leluilla, on siis vielä ainakin nyt vapaa pakkomielteistä.

Hilma tykkää myös veden tuijottelusta!

Tyttäret syövät tällä hetkellä sekaruokaa, eli sekaisin raakaa lihaa ja hyvälaatuisia valmisruokia. Ja ina, kun mennään keittiöön, ne ilmestyy kerjäämään lisää, vaikka olisivat juuri syöneet. Eikä olla kertaakaan annettu herkkupaloja jääkaapista, mutta fiksuina tyttöinä tunnistavat hetkessä mahdollisuuden...

Ja kissat puussa! Tätä kuvaa mies varmaan käyttää perusteena erillisen salaman hankinnalle, kun tuli nuo pirunsilmät!